maanantai 28. marraskuuta 2016

Mites olis tuo aamutreeni?

Olen tässä miettinyt ja pähkäillyt tätä  o n n e t t o m a n  hidasta kunnon kehittymistä. Käyn WODeissa 3 kertaa viikossa, mutta mietin että voisihan treenikertoja lisätä vielä kahdella. Käyntien olisi kuitenkin oltava jotakin muuta kuin WODit. Mun kroppa tarvitsee niistä palautumisen - sen verran huono tuo kunto vielä on.

En kuitenkaan haluaisi joka ilta olla salilla, sillä kotonakin olisi kiva tehdä kaikenmoista, niin kuin valmistella joulua. Niinpä ajattelin ottaa aamuliikkumisen kokeiluun - edes joksikin aikaa. Voisin käydä aamuisin meidän Crossfit-salilla, se nimittäin aukeaa jo 5:30, mutta pienenä "epämukavuutena" koen kyllä treenin ja suihkun jälkeen töihin kävelyn (vaikka matka kestääkin vain 10 minuuttia).

Vaihtoehtoisesti voisin ajatella meneväni toiselle salille. Vajaan parin viikon päästä työpaikan alakertaan aukeaa uusi kuntokeskus, jonne voisin kiikuttaa liikuntasetelit. Mun työnantaja on vähän liian edistyksellinen - tarjoaa kortille ladatut liikuntasetelit - ja ne ei valitettavasti käy meidän Crossfit-salille. Tällä järjestelyllä saisin käytettyä työnantajan tarjoaman edun ja samalla kunto kohoaisi. :)

Tiistai- ja torstai-aamuun 30-40 minuutin pituinen tehokas treeni sopisi oikein hyvin. Alkuun reipas  lämmittely, ja sitten peruslihastreeni ja loppuun Tabata-tyyppinen rutistus. Ja sitten suihkun kautta töihin. Superrrrrreipasta!

 Alakerran sali ei nyt kuitenkaan vielä ole auki, joten kai mun pitäisi yrittää ihan tuonne crossfitsalille aamulla mennä? Huh huh... Se olisi niinku huomenna!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Mitä tehtiin kaikilla tomaateilla?

Meille Kivelässä tuli reilut 150 kg tomaatteja - tähän määrään ei ole laskettu niitä, jotka syötiin pitkin poikin kesää sellaisenaan tai salaateissa. En tiedä onko tuo satomäärä paljon vai vähän, mutta sen tiedän, että meidän pakastimet ovat täynnä!
Sastokauden alussa saalis oli päivittäin tätä luokkaa...
Loppukaudesta piti tomaatit kerätä sisälle jälkikypsymään

Pakastettuja tomaatteja?

Jeps. Alkusyksystä keitin tai haudutin uunissa tomaateista kastikepohjaa pakastettavaksi. Uunipannulle paloittelin tomaatteja, sipulia, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja chilejä, laitoin vähän suolaa ja pippuria ja koko komeus kuumaan uuniin. Kun paistos oli valmis hurautin sen soseeksi monitoimikoneella ja pakastin annospusseissa. Kätevää!

Sitten kun tomaatteja alkoi kypsyä tosi isoja määriä kerrallaan oli pakko muuttaa taktiikkaa. Pussitin pikkutomaatit (joita meillä oli paljon) kokonaisina, ja isommat puolitin tai jaoin neljään osaan, ja pakastin ne sellaisenaan. Näitä pakasteita ei tietenkään voi käyttää salaateissa, mutta ne sopii mainiosti erilaisiin paistoksiin, kastikkeisiin tai vaikkapa ketsuppiin.

Ketsuppia tomaateista

Vaikka meillä ei juurikaan syödä ketsuppia, niin kotitekoista tulee kyllä syötyä enemmänkin. Varsinkin se tulisempi laji sopii maustamaan vaikkapa makaronilaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Ja sopii se mainiosti (mauttomamman) uunibroilerin kanssa, tai perunaveneiden kanssa. Ja tacopöydässä tai kotona tehtyjen hampurilaisten kanssa se on must.
Oletteko tehneet ketsuppia itse? Tässä ainakin yksi helppo ohje, kokeile vaikka!

Vähän tulisempi ketsuppi

1 kg tomaatteja
1-2 sipulia
1-2 valkosipulin kynttä
1 chili
1 paprika
1 dl sokeria (esim. fariini)
1 dl valkoviinietikkaa
2 tl suolaa
0,5 tl kanelia
1 tl jauhettua mustapippuria

Puolita tomaatit ja poista kanta. Paloittele sipulit, chili ja parika.
Kuumenna kattilassa valkoviinietikka ja mausteet. Lisää kasvikset ja anna kiehua keskilämmöllä reilut puolituntia. Soseuta sauvasekoittimella (tai blenderissä).
Keitä ketsuppia miedolla lämmöllä, ehkä noin puoli tuntia - niin että saat halutun paksuiseksi.
Purkita kuuma ketsuppi steriloituihin lasipurkkeihin, pyyhi huolellisesti mahdolliset roiskeet pois suuaukosta ja sulje purkki. Jäähdytä. Säilytä ketsuppi jääkaapissa.

Meillä ei muuten ketsuppi ole tummanpunaista - sillä meille tuli valtaavasti myös keltaisia tomaatteja. Niinpä väri vaihtelee vaalean oranssista punaiseen. 
Nyt mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kun kunto ei riitä

Ottaa vähän koville...
Kun muistaa, miten kova kunto on joskus ollut. Ja kun tietää mihin kaikkeen on pystynyt.
Ja  n y t   e i   v a a n   p y s t y k ä ä n.

Tahdonvoima ei yksin riitä

Joinakin päivinä WOD-harjoitukseen kuuluu pitkä Metcon. Siinä vuorotellaan muutamaa liikettä joko pienin tauoin tai tauotta. Treeni saattaa sisältää juoksemista, esimerkiksi 150-450 m pitkiä sprinttejä, joita vuorotellaan vaikkapa maastavedon tai kyykkyjen kanssa. Intensiteetti ja vauhti on kovat. Ja juuri silloin pitäisi osata kuunnella omaa kroppaa ja seurata tuntemuksia. 

Ei se aina ole helppoa. Sitä ei jotenkin usko merkkejä siitä, että tahtia pitäisi himmata. Sillä kun kaikki muut juoksevat lujaa, niin kyllähän minäkin... Vaatii aikalailla tinniä hölkötellä omaa rauhallista tahtia porukan hännillä. Pää ei oikein usko että se on oikein. Sitä yrittää tahdonvoimalla ylittää kuntotasonsa. Heh. Stoppihan siihen tulee. 
Kun tahtoa on enemmän kuin kuntoa, niin homma sakkaa.
Kahvakuulat eivät liity mitenkään mun epäonniseen Metconiin :)

Ei tunnu kivalta

Nyt arvaan/tiedän miltä rasitusastma saattaa tuntua. Vetää nöyräksi kun ei pysty, ei kykene. Kun joutuu jättämään kesken. Kun keuhkot ei vaan jaksa kiskoa happea, ja kroppa tekee tenän - sanoo että "kiitos riittää tältä päivältä". Silloin ei auta muu kuin ottaa vesipullo nätisti käteen, kerätä kamppeet ja kävellä valkulle ja sanoa että lähden tältä päivältä kotiin.

Maltti on valttia

Malttia tarvitaan, kun aloittaa uuden liikuntaharrastuksen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole "tappaa" itseään treenillä. Pitää kuunnella omia tuntemuksiaan, ja hyväksyä omat rajat. Luin jostakin crossfit-forumista, että 25-vuotiaan kolme treenikertaa vastaa viiskymppisellä viittä kertaa! Että ilmankos kehittyminen on hidasta...
Ei se Skills-tapaaminen turha ole - siellä käydään läpi oma kuntotaso, kehityskohteet ja tavoitteet
Ja juuri tästä syystä harjoituksia pitää skaalata omalle tasolle. Kun sen vaan muistaisi käytännössä. Faktat faktoina - ei tässä nuoria enää olla, muttei se silti tarkoita että periksi annetaan! Onneksi sitä oppii tämänkin ikäisenä uusia asioita - jos ei muuten niin kantapään kautta.
Ja onneksi tulee uusia treenipäiviä!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Lyhyt päivitys Kivelän tuvasta

Kummasti tuvan ilme muuttui kun saimme huonekaluja pyöriteltyä tuvassa paikalleen.
Tykkään tästä näkymästä


Edellisten asukkaiden jättämä kevyt mäntyinen pirttikalusto saatiin vihdoinkin pois ja tilalla on nyt sopivammat valkoiset kalusteet. Tuvan pinta-ala on noin 50 neliötä.  Huonekaluja oikein sijoittamalla tupaan saadaan muodostettua 3-4 "aluetta" - keittiö, ruokailutila, telkkari/seurustelutila ja takkatila.  Tuvan möhkälemäinen puuhella-takka-leivinuuni-rakennelma on vielä purkamatta. Ei olla vaan ehditty. Tällaisessa vanhassa talossa pitää purku ja kunnostus tehdä harkiten. Tarkoitus olisi hävittää vanha uunisysteemi nyt talven aikana. Ja on meillä jo suunnitelmaa olemassa siitä mitä tilalle haluttaisi.
Tällaista sotkua ja sekasortoa on aina välillä (ja peili on vielä kiinnittämättä seinälle)

Peruslämpöä pidetään näin talvella yllä muutamalla sähköpatterilla. Ja sitten kun ollaan paikalla lämpöä nostetaan valopetrolilämmittimellä. Pienemmät huoneet (kammarit siis) on kätevä lämmittää olemassa olevilla pönttöuuneilla. Onneksi ne oli ehjät - ja meillä on puuta lämmittämiseen. :)
Johan tästä alkaa hahmottumaan tilajako, eikös?

Saatiin me laitettua verhotangotkin osaan huoneista. Aika veikeää oli yrittää saada ne suoraan. Ikkunat on vinot ja seinähirret viettää - pikkasen piti säätää että tangot näytti edes kohtuullisen suorilta.

Ollaan pikkasen suuniteltu, että jos me Tapaninpäivä vietettäisi pienten juhlien merkeissä Kivelässä. Mutta siihen on vielä aikaa, joten suunitelmat ja huonekalujärjestys ehtivät muuttua vielä moneen kertaan.
Kivaa viikon alkua kaikille!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Pitää syödä, että jaksaa treenata

Syöminen vaikuttaa paljon siihen, miltä treeni tuntuu ja miten siellä jaksaa. Iso merkitys on sekä ruuan laadulla että määrällä.

Palautuminen

Huomasin että treeneistä palautuminen ei enää olekaan ihan niin yksinkertaista kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Kroppa menee jumiin ja lihakset on jopa kosketusarat seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Ensimmäisen jalkatreenin jälkeen minulla oli viikon ajan vaikeuksia kävellä. Samoin kovan vatsalihastreenin jälkeen syöminen oli hankalaa..siis maha oli vähän "krampissa" koko ajan. Eikä nälästä ollut tietoakaan. Tämä on sitä positiivista kipua, mutta kipua joka tapauksessa, ja se haittaa kieltämättä päivittäisiä rutiineja ainakin välillä.
Joskus unta saa houkutella...

Kova treeni rasittaa kehoa monin tavoin

Crossfitin aloittamisen aikaan minut yllätti aikamoiset univaikeudet treenin jälkeisenä yönä. Tai siis, olin väsynyt ja nukahdin kyllä hyvin, mutta parin tunnin päästä heräsin, ja valvoinkin loput yöstä. Tutkiskelin asiaa pikkasen (googlailin siis) ja päädyin siihen tulokseen, että syön liian vähän. Yksinkertaistaen- kroppa vaati ravintoa, enkä ollut sopeuttanut syömisiäni koviin treeneihin. Kevyttä toimistotyötä tekevänä en ole suurtakaan painoarvoa laittanut ruokavalion muutokselle vaikka treeni (ja sen intensiteetti) lisääntyikin paljon entiseen verrattuna. Vaikka tiedän, että treenatessa kuluttaa enemmän, niin jotenkin ei vaan tullut mieleen, etä se koskee myös minua. Mun Crossfit valmentaja sanoi Skills-tapaamisessa, että muista syödä hiilareita - proteiinia saa jo muutenkin tarpeeksi, mutta kovaa treeniä tekevän kroppa tarvitsee polttoainetta.
Kasvispasta...ja parmesaniraaste :D

Muuttuiko ruokavalio?

Lisäsin hiilareiden määrää ruokavalioon. Treenin jälkeinen iltasyöminen koki muutoksen. Ennen siihen kuului vaikkapa teetä ja voileipä. Nyt siihen kuuluu edellisten lisäksi esimerkiksi annnos kaurapuuroa, jossa on raejuustoa ja omena. Lisäksi nappaan muutaman mantelin niiden hyvien rasvojen vuoksi. Joinakin iltoina teen munakkaan ja sen kanssa on kasviksia. Vaihtoehtoisesti pyöräytän kasvispastan - paras pikaruokaherkku jos minulta kysytään. Iltasyömisen myötä sain parannettua unenlaatua, ja nukunkin kuin tukki aamuun saakka. Ja nesteytys! Sitä ei sovi unohtaa - vettä ja vihreää teetä kuluu illan mittaan kevyesti toista litraa.
Vihreä tee - parempaa kuin kahvi

Entäpä lisäravinteet?

Olen aika huono syömään lisäravinteita, mutta nyt tuplasin Möllerin kalanmaksaöljykapseleiden määrän ja päätin napata monivitamiinejakin ainakin näin talvikauteen. Proteiinijauheita yms en aio käyttää. Tavoitteena on syödä terveellisesti ja monipuolisesti mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa. Siis oikeaa ruokaa.  Välttelen yliprosessoituja tuotteita - vaikka kyllähän niitäkin välillä menee (vaikkapa irttarit - heh). Mutta 80/20-sääntö on aika hyvä ohjenuora syömiseen(kin). 80% on hyvälaatuista ja 20% voi sitten vähän löysäilläkin.

Entäpä ns. terveysruoka?

Palautin vihersmoothiet takaisin ruokavalioon. Kesällä niitä ei tullut tehtyä, kun söin muutenkin tosi kasvispainotteisesti. Smoothiet on ihan loistava välipala!  Ja mikäs sen mukavampaa - vihreät saan omasta takaa - sen verran paljon meiltä löytyy lehtikaalia penkistä (ja pakastimesta). Ja on muuten taatusti luomua kun on itse kasvatettua :) Ja tottahan toki meidän pakastimet pursuaa myös marjoja. Näitä me syödäänkin aika huoletta sekä smootheissa, puuron päällä että jogurtin kanssa. Ja on ne hyviä pannarinkin päällä!
Lehtikaali - aika herkku!

Ruokailu ei paljoa muuttunut, mitä nyt se treenin jälkeinen iltasyöminen - mutta muuten menen aika samalla tasolla kuin ennenkin. Hyvälaatuinen, oikeista raaka-aineista tehty ja hyvän makuinen ruoka on kaiken perusta. Sen avulla jaksaa tehdä töitä, harrastaa ja siitä tulee hyvä mieli.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!