Uusi alku


Sanoin itseni irti kuusi viikkoa sitten! Hyppäsin tyhjän päälle, ei enää tiliä 15 päivä eikä bonuksia maaliskuussa. Hulluutta tai rohkeutta, en tiedä kumpaa, mutta uskon vahvasti, että tämä oli fiksu teko...ainakin omalta kannaltani.

Tykkäsin kyllä työstäni, ja minulla oli varmaan maailman paras tiimi, mutta tuli tunne että tämä on nyt nähty. Tahtoo jotain ihan muuta. Olin esimiesasemassa, varsin mielenkiintoisella alalla, mutta kaipasin muutosta. Pitkät työpäivät, jatkuva tulostavoitteiden kiristäminen, työmäärän ja vastuiden jatkuva kasvu ja yltiöpäiset odotukset jo ennestään valtavien työmäärien päälle. Tätäkö tämä elämä on? Näinkö tätä pitää puskea eteenpäin? Vuorotteluvapaalle johtoryhmän jäsenenä ei päässyt. Keskustelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, joten päätin lähteä.


Lusmuilua vai downshiftausta? Kyllästyminen oravanpyörään vai älyttömyyttä? Hyppy tuntemattomaan? Neljänkympin kriisi? Miten tästä eteenpäin?

Olen saanut mieheltäni "luvan" miettiä mitä teen isona. Itse ajattelin, että elokuu olisi hyvä deadlline. Sitten pitää jo tietää mitä tahtoo, mitä kehittää ja mitä mielekkäitä asioita toteuttaa. Siihen saakka teen ihan jotain muuta...

kuvat: weheartit.com

Kommentit

  1. Hei Annu, onnea rohkeasta päätöksestäsi. Minä tein tuon päätöksen 11 vuotta sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Eihän se ammattitaito mihinkään häviä, vaikka työnantajana ei olekaan yritys X. Kyllä elämä kantaa.

    VastaaPoista
  2. Totta puhut, kyllä elämän pitää kantaa! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti