Voiko olla suloisempaa...

Kaarina Helakisan runossa on kaikki se kaunis, jonka haluaisin välittää ystäväni perheelle tänään.
kuva: wehearit

Me isäs kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
""nyt se on elämässä""

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ""Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.""
Isä kysyi: ""Näkyjäkös sinä näät?""
Ja minä: ""No ihmeitä kyllä.""

Sinä olit se ihme tietysti
-vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

""Sill`on ripsissä tähden säkeneet"",
isäs naurahti ja keksi:
""Sen varpaat on puolukan raakileet.""
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
""Tästä tulee kai hyvä ihminen"",
me puhuttiin toisillemme.

Kommentit

  1. Tykkään kovin Kaarina Helakisan runoista ja tämä on erityisen kaunis.

    Mukavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mua aina vähän itkettää, kun luen tämän.
      Kivaa viikonloppua myös sinne :(

      Poista

Lähetä kommentti