Iloisuuden ja rentouden puolesta

Sain viikolla nipun Annoja Ihanalta Ystävältä. Meillä toimii tällainen lehtikierrätys, eikä minua haittaa yhtään muutaman viikon vanhat lehdet. Päinvastoin! Niiden parissa voi sitten viettää sellaista höpölöpöaikaa. Eikä ne jutut vanhene. Uusia ne mulle on.
kuva on muutaman viikon takaa Helsingistä
Ja mitenkäs otsikko tähän liittyy? No otsikko oli yhdessä Annoista, ja mun mielestä se oli oikein osuva. Elämän ja päivien sisältöä pitäisi kaikin keinoin pyrkiä rikastuttamaan iloisuudella ja rentoudella.
nämä on näitä outoja kuvia jotka ei päässeet blogiin aiemmin
Tämä on taito, joka minun tulisi opetella. Välillä minulla tulee sellainen tahaton kireys ja stressi  asioista joille en voi mitään.  Siinä sitten verenpaine kilahtaa ihan turhaan kattoon. Ohimoissa tykyttää ja korvissa kohisee... huh huh... Voi kun oppisi sen, ettei kaikkeen tarvitse reagoida tunteella.
Sopivan huolestunut ilme...

Stressi on vaaratekijä, ja se yhdistettynä pitkiin työpäiviin, kireisiin aikatauluihin, lyhyehköihin yöuniin, opiskeluun, ylisuorittamiseen ja istumatyöhön on jo sitten huonompi yhdistelmä!!
vihreä tee tekee aina hyvää...
Joten, pitäisi varmaankin muistaa hengittää syvään ja ajatella iloisia ajatuksia. Vaikkapa perhosia ja kukkasia ;) Ja vakavasti ottaen, lopettaa turha stressaaminen. Ihan iloisuuden ja rentouden vuoksi!

Kommentit

  1. Mä yritän aina tehdä kaiken sillä ilon tunteella. Jostain syystä mä tunnen voivani paremmin, kun yritän mennä sellaisella flow-tunteella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minäkin yritän...ja sitten mindfullnessit ropisee ykskaks jonnekin takavasemalle?!? :) pitää yrittää lujemmin!!! :D

      Poista
  2. Mä olen aina elänyt tunteella, hyvät ja huonot, joten stressi on myös tuttua. Olen tarkoituksella oikein opetella jättämään ne stresaavimmat aiheet sinne minne ne kuuluvat, monesti töihin. Nähdä asioissa niitä valoisia puolia ja ajatella positiivisesti. Negatiivisuus vie voimia ainakin mulla niin paljon, että kyllä se positiivisuus pulppuaa jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tämä koko elämä on tätä opettelua? Välillä se vaatii enemmän ponnistelua, kun taas toisena päivänä..siis stressin selättäminen rentoudella ja ilolla. :) Onneksi kuitenkin stressi iskee vain harvoin! :)

      Poista
  3. Voi miten ihanat asut, tykkään molemmista kovasti ! Rentous ja iloisuus on asioita, jotka ovat meille hyväksi mutta vaatii aikaa opetella tuo taito. Itse käytin siihen vuosia ja nyt tuntuu että hallitsen stressin ja kiireen enkä heittäydy kireäksi, ainakaan kovin usein ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tykkään kyllä itsekin!
      Juu, kyllä tämä hiukan opettelua vaatii. Kun kaikkea ei pitäis ottaa niin tosissaan ja tunteella. Silleen säästäisi omaa sydäntä... en haluaisi sydäriä ihan turhan takia!!!
      Onneksi stressikuohahdus on kuitenkin suhteellisen harvinainen...

      Poista

Lähetä kommentti