sunnuntai 19. lokakuuta 2014

vähän leipomisesta

Mä niin tykkään leipomisesta.
Kun olin pieni, äitin kanssa leivottiin pullaa, kuivakakkuja ja pikkuleipiä. Ja tietenkin saatiin kipon taikinarippeet herkuteltavaksi. Parhautta!
Teininä tuli tehtyä lähinnä köksäntunnin leipomuksia. Mamman marjapiirakat ja teeleivät. Ja pakko oli myös testata Tiina-kirjoissa tehtyä sokerikakkua (mittana juomalasi).
Lukion jälkeen, kun tapasin mun miehen, niin silloin jotenkin löysin leipomisen ihan kunnolla. Ensimmäinen, mitä leivoin oli sämpylät. Ja sitten taisin kokeilla korvapuusteja. Ja sitten taisin leipoa rahkapiirakkaa, mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa... Samoin kaikki kuivakakut tuli testattua. Muistan, kookos-ananaskakun, joka oli (ainakin silloin) tosi hyvää. Onneksi mun Mies on kiitollinen leipomusten kohde. Se onkin kannustanut testaamaan uusia juttuja, kun hän on aina "mukisematta" syönyt mitä olen tehnyt.

Kun lapset oli pieniä leivoin, koska siinä säästi rahaa, ja se oli minulle yksi tapa tehdä kodista koti. Leivonnalla osoitin että tykkään. Ja osoitan kai edelleenkin. Nautin leipomisesta, ja tykkään siitä että ihmiset tykkää kun niille leipoo. Leipominen on mun tapa näyttää välittämistä. Ja onhan se hirmusen terapeuttista.
Leipominen menee vähän puuskittain. Välillä teen enemmän makeita leivonnaisia, toisinaan taas teen enemmän suolaisia, kuten leipää. Toisinaan teen taikinan juureen, ja toisinaan hiivalla. Joskus innostun kokeilemaan soodaleivonnaisia, tai sitten mennään ihan leivinjauhelinjalla. Täytekakkuja en juurikaan tee, kun niille ei löydy syöjiä, enkä jaksa "pipertää" niin kovasti. No kesällä teen mansikkakakkuja, mutta ne on sellaisia tavallisia, ei mitään taitellisia koripunoskikkailuja.

Sateisen päivän kunniaksi tein mokkapaloja, joiden ruotsalainen nimi on ihana: Kärleksmums! (voisikohan sen kääntää vaikka rakkausherkku?) Tänään leivoin Arlan ohjeella, joka löytyy täältä.

10 kommenttia:

  1. Mä olen aina tykännyt leipoa, ruoanlaitto ei ole mun mielestä alkuunkaan niin kivaa kuin leipominen. Innostuin touhusta yläasteella köksän alettua, ja sittemmin leivoinkin meidän perheessä lähes kaiken ja usein. Mietin jossain vaiheessa leipomista myös ammatiksi, mutta onneksi siitepölyallergia sai miettimään asiaa tarkemmin. Leipoisin mielelläni huomattavasti useamminkin, jos voisin itse syödä herkkuja enemmän :) Kaupan leipomuksia pystyn hyvin välttelemään, mutta omatekoiset onkin sitten jo ihan eri juttu :) Musta mokkapalat on ehdottomasti parhaimman maksusia kookoshiutaleiden kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen on paljon kivempaa kuin ruuanlaitto. Näin se vaan on aina ollut omalla kohdalla. Olen muutamia kertoja leikitellyt ajatuksella, että jos laittaisi leipomokahvilan, sellaisen kivan, jossa ei ole raakapakasteita, vaan oikeasti kaikki leivotaan alusta saakka itse käyttäen oikeita raaka-aineita. Tämä on pari kertaa ollut niiiin lähellä. Mutta sitten on "järjen ääni" alkanut kuulua päässä. ;)
      Mokkapalat kookoksella on mun lemppari, mutta kun lapset oli pieniä, niin piti aina laittaa noppiksia kuorrutten päälle! :)

      Poista
  2. Oi, mokkapalat on mun suuri heikkous!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokkapalat on aivan liian herkullisia...kääks!

      Poista
  3. Hei. Blogissani on sinulle haaste. Ehkäpä innostut kuvailemaan sielunmaisemaasi :). http://nainentalossa.blogspot.fi/2014/10/sielunmaisema-haaste-sinulle.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Pitääpä käydä katsomassa mitä sielunmaiseman kuvaaminen tässä tarkotitaakaan. Haastavalta kuulostaa! :)

      Poista
  4. Leipominen on ihanaa! Olen ihan pienestä tytöstä saakka tykännyt leipoa ja olen ollut äitin apuna keittiössä. Opiskelualakin oli sitten ihan sillä selvää: opiskelin ensin kodiittoriksi ja myöhemmin kotitalousopeksi. Ja unelmissa edelleen oman kahvilan/pitopalvelun perustaminen, vaikka open hommakin on mukavaa. Perustetaanko kahvila yhdessä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen on parasta terapiaa!
      Harkitsin "sapattivuotena" vakavasti sekä kahvilan perustamista, että leipurioppiin lähtemistä (Ruotsiin). Vielä sen leipomo-kahvilan joutuu varmaankin pistämään pystyyn! :)

      Poista
  5. Voi että, mäkin rakastan leipomista! Sillä saa niin ihanan tunnelman kotiin! Teen itse leivät ja herkkuja silloin tällöin :) Mutta taas ruoanlaitosta en perusta oikeastaan yhtään.. Onneksi mies hoitaa sen puolen :)
    xx J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen on parhautta! Ruuanlaitto menee meillä 50/50. Se on sellainen pakollinen homma joka on tehtävä joka päivä. No viikonloppuisin panostetaan pikkasen enemmän. Muttei mitään överilaittamisia kuitenkaan!

      Poista