Vähän rahasta ja sen vierestä

 Paikallislehdessä oli tuossa yhtenä aamuna mielipidepalstalla kirjoitus "Epävarmuus surmaa talouskasvun". Pointtina taisi olla se, että kun et tiedä tulevaisuudesta, niin et myöskään kuluta. Eli kun yleisesti puhutaan taantumasta, lamasta tms, tai kun mediassa on esillä yt:t, irtisanomisuhat, tai muunlaiset taloudellista epävarmuutta esille nostavat teeemat, ihmisillä on taipumus säästää. Loogista. Eli ihmiset siirtävät kulutukseen "tarkoitetut" rahat säästöön ja  harkitsevat sekä ostoksiaan, että investointeja tarkemmin. Raha ei siis kierrä. (Yksinkertaistetusti jäin siihen käsitykseen siitä tekstistä, että nimenomaan pitäisi ostaa)
Mummon puutarhasta mökille pelastetut
Epävarmuus tulevasta tekee kuluttamisesta vaikean. Tämä varmasti pitää paikkansa. Mutta luulen, että on siinä kulutuksen vähenemisessä kyse vähän muustakin.

Minusta tuntuu että on tapahtunut (ja tapahtuu parhaillaan) iso paradigman muutos ihmisten ajatusmaailmassa. Osa ihmisistä ei halua enää kuluttaa. Materia ei ole enää se juttu...tai ei ainakaan niin suuressa määrin kuin ehkä joskus aiemmin. Ei haluta enää ostaa uusia juttuja jatkuvasti. Ei nähdä järkeä ostaa monettakohan paria kenkiä, laukkua tai takkia. Tai vaihtaa autoa, sohvakalustoa, astiastoa vaan vaihtamisen vuoksi. Tai rakentaa / ostaa isompaa asuntoa kuin mitä tarvitsee. Kuka haluaa ostaa aina vaan lisää, jos vedotaan kollektiiviseen vastuuseen? Pitääkö ostaa lisää vain siksi, että talouden rattaat pysyisi pyörimässä?
Mökin matto on mummolasta <3
Joskus riittävä on tarpeeksi ja se tyydyttää tarpeen. Ensimmäinen lasillinen vettä  sammuttaa janon ja sen jälkeen kokemus tyydytyksestä laskee. Sama varmasti koskee montaa muutakin asiaa. Eihän sitä tarvitse tavaraa ja asioita  määräänsä enempää. Onni ei löydy ostamisesta tai omistamisesta, vaan ihan jostakin muualta.
Viitaniemen lenkkipolulta
Bloggaajia (yleisesti, ryhmänä) on kai pidetty keskimäärin enemmän kulutuspainotteisina kun säästäväisinä tavoiltaan, mutta ihan selkeästi ostokeskeisyys ei ole tärkeintä. Harkinta ja ostolakot ovat astuneet tilalle. Enää ei tarvitse ostaa ollakseen olemassa. Enkä usko, että siihen pelkästään vaikuttaisi henkilökohtainen rahatilanne, oman talouden tulevaisuus, vaan arvot. Ja arvot on niin paljon enenmmän kuin pelkkä euro ja sen rahallinen arvo. Ei haluta ostaa ostamisen vuoksi, ei haluta omistaa omistamisen vuoksi, ei haluta kuluttaa kuluttamisen vuoksi. Jatkuvasti - koko ajan.
kotikadun vaahterat
Ehkäpä arvot on jossakin ihan muualla, kuin tavarassa. Kestävässä kehityksessä, resurssiviisaudessa, järkevässä kulutuksessa, ystävissä, läheisissä, tunteissa, elämässä... Ei talous voi koko ajan kasvaa, kuten ei  ostovoimakaan, ei maailman resurssit yksinkertaisesti riitä.

Jokainen yksilö/perhe voi kuluttaa tai olla kuluttamatta. Ostaa tai olla ostamatta ilman, että syyllisetään tai tehdään yleistyksiä siitä mistä tämä nyt johtuu. Valinnan vapaus on euronkin käytössä.  Tiedän ja ymmärrän senkin, että osalla ihmisistä on rahat niin tiukilla ettei tarvitse paljoa miettiä säästääkö vai kuluttaako, kun kaikki (se vähä) mitä tulee, myös menee.
raunioita Lokrumilla
No olipa avautuminen... Ajatukset lähti mielipidekirjoitusta lukiessani laukkaamaan eteenpäin. Ja ihan varmasti eksyin kirjoittajan alkuperäisestä ajatuksesta aikalaillakin. Pahoitteluni siitä.

Summa summarum, en tykkää siitä, että ihmisiä syyllistetään säästämisestä, ostolakoista, henkilökohtaisista valinnoista, arvoista, ajattelemisesta. Ostamatta jättäminen ei välttämättä ole uskalluksen puutetta, vaan se voi olla ihan jotain muuta.
Lovrijenac, Dubrovnik

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus. Itseksi ajattelen asian noin. Määränsä kaikella. Myös tavaralla ja kuluttamisella. Tuntuu vaan ettei se anna enää paljoakaan. Kaikkea on jo niin paljon. Mukavaa alkavaa viikkoa. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jokaisella on oikeus päättää itsenäisesti kulutuksestaan ja säästämisestään. Uskon kuitenkin vahvasti, että ymmärrys resurssien (maapallon) niukkuudesta kasvaa, ja se tulee vaikuttamaan tavalla tai toisella kulutuksen rakenteeseen. Siirrymme mm. yhä enenevässä määrin tavarayhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan.
      Kivaa viikkoa sinullekin :)

      Poista
  2. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että ostaminen tai ostamattomuus on jokaisen oma valinta, eikä se muille kuulu. Itse koen, että nykypäivänä kyllä syyllistetään tekipä kummin vain eli syyllistettyjä eivät ole vain säästelijäät. Itse kun olen töissä rahan (lainojen ja sijoitusten) kanssa, niin kyllä siellä syyllistys on huomattavasti vahvempaa sitä kuluttamista kohtaan, ja säästäväiset ihmiset on sitten enempi niitä sädekehä pään päällä kulkijoita. Itse olen tässä ja monessa muusakin asiassa sitä mieltä, että kohtuus kaikessa ja oman talouden tasapaino on etusijalla, ei muiden huutelut ja mielipiteet.

    Kuluttaminen ei tietenkään ole vain tavaran haalimista, vaan palveluiden (matkojen, kampaaja, kasvohoito, ravintolat) käyttämistä, ja kyllä mun käy sääliksi muutama tämän alan tuttu yrittäjä, joka kamppailee perheen elannosta, kun nekin ihmiset, jotka voisivat käyttää palveluja vanhaan malliin, niin säästävät sukanvarteen vielä pahemman päivän varaksi.

    Mutta voisin myös jatkaa tästä aiheesa pidempäänkin (heh... miten niin nämä talousasiat ovat aina niin lähellä sydäntä :)) eli varsin mielenkiintoinen aihe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Aina syyllistetään, Aina tekee väärin, jonkun mielestä. (Vähän niin kuin Aisopoksen tarinoissa, Mies, poika ja aasi... ) Ikinä ei voi olla kaikille mieliksi, ja siksi onkin tärkeää että jokainen ymmärtää että on oikeus itse päättää omasta rahankäytöstään.
      Suomessa ei ole helppoa olla pienyrittäjä, maksut on kovia ja leipä tiukassa.
      Raha-aiheesta voisi kirjoittaa vaikka ihan omaa blogia. Sen verran monitahoinen "ongelma" se on.

      Poista
  3. luen tätä: minimalisminilo.wordpress.com
    itse olen myös ollut huomaavinani omassa elämässäni, että jossain vaiheessa saavuttaa kyllääntymispisteen mm. vaatteiden määrän suhteen. ei vaan ole tarkoituksenmukaista tai edes kivaa omistaa miten paljon vaatteita tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ja blogilinkistä, se on hyvä! :)
      Ostamisen maturiteettipisteen saavuttaa yllättävän nopeasti. Sen jälkeen alkaa harkinta, ja homma järkevöityy :) Mutten henkilökohtaisesti näe siinäkään mitään järkeä, että vedetään överit toiseen suuntaan. Kohtuus ja kultainen keskitie, niillä se hyvä tulee. Ja sitten on oltava itse tyytyväinen valintaansa.
      Itse tykkään suunnattomasti kampaajalla käynneistä, matkustamisesta ja kahviloissa istumisesta. Niistä en mielelläni luovu.
      Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

      Poista
  4. Puhut niin asiaa. Minua on aivan huvittanut nuo kehotukset kuluttaa, jotta talouskasvu olisi suotuisaa. Miksi minä kuluttaisin, kun minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Liika materia pelkästään ahdistaa. On ihanaa, jos voi luopua jostain.
    Mielelläni tuhlaan kyllä elämyksiin. Käyn konserteissa, teatterissa, ravintolassa syömässä, matkustan. Tavaraa en tahdo. Toki nautin shoppailustakin, mutta silloin pääosassa on kepeä ajanviete. Teen ehkä löytöjä tai hankin jotain todella tarpeeseen, mutta kuluttamisesta itsestään en saa nautintoa. Päin vastoin.
    Ainainen talouskasvu on mahdoton tavoite. Ostaminen ei ole yleisesti enää niin tavoiteltavaa. Pitää löytää muita tapoja saada yhteiskunta pyörimään toivotusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Totta turiset. Enpä tiedä pidänkö kulutuksen lisäämisen kannustamista enää huvittavana- se on suorastaan aika vastuutonta.
      Eikä ainainen talouskasvu saa olla ainoa tapa pitää yhteiskuntaa yllä. Ei minulla tähän ole vastausta, ei varmaankaan kenelläkään, vielä.
      Churchillia voisi tässä vähän mukaillen siteerata: Gentlemen, we have run out of money. Now we have to think!

      Poista
    2. Hyvä siteeraus. Ajatushautomo pystyyn vaan :).

      Poista
  5. mielenkiintoinen kirjoitus annu <3 - olen seuranut tuota asiakaskäyttäytymistä todella läheltä ja allekirjoitan sen mitä olen kirjoittanut - asiakkaiden arvomaailma on muuttumassa ja turha heräteshoppailu on kadonnut. Esimerkiksi oma ostoskäyttäymiseni on muuttunut radikaalisti koska vaatekaappi pursuaa hyviä, ajattomia vaatteita - siis miksi ostaa uusia samanlaisia lisää - koska eipä tuossa muodissakaan tapahdu mitään radikaaleja muutoksia.

    Yhteenvetona todella hyvä postaus !!!

    Hyvää alkanutta viikkoa annu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tuulanneli! Siinäpä se, kun asiakkaiden arvot muuttuu, niin se on jo niin iso juttu, ettei sitä mainoksilla ja kehoituksilla enää muutetakaan.
      Ja tuo on niin totta... jos vaatekaapissa on jo hyviä ja ajattomia vaatteita, niin miksi ihmeessä pitäisi ostaa samanmoisia lisää. Ei se muuta tilannetta positiiviseen suuntaan...kaappi vaan täyttyy ja raha on pois muusta käytöstä.
      Kiitos vielä,
      Ja mukavaa viikkoa sinullekin! :) <3

      Poista
  6. Olipas hyvä kirjoitus! Ja olen samaa mieltä tuossa, että ei se välttämättä ole varovaisuus, mikä ostoskäyttäytymiseen vaikuttaa. Ja minusta täällä blogimaailmassakin on tapahtunut muutosta - vaikka tottakai kerrotaan niistä uusista kengistä ja laukuista - ja itse mielelläni luen niitä juttuja - niin kerrotaan myös järkevästä ostokäyttäytymisestä; ostetaan laatua, ostetaan kestävää, ostetaan eettisesti tehtyä. Ja ostetaan palveluita. Ja laitetaan kiertoon. Siis ne meistä, jotka pystyvät - sillä niinkuin sinäkin kirjoitit: kaikkia eivät nämä mietiskelyt kosketa lainkaan - jos rahaa on vain siihen lapsen leipään - hyvä jos siihenkään - niin silloin viis veisaa siitä, missä se on valmistettu, kunhan se on edullista.
    Kivaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady :)
      Järkevä ja itselle sopiva ostokäyttäytyminen on kannustettava asia.
      Sekin ottaa päähän kun ihmisiä kannustetaan kuluttamaan tai säästämään (riippuu siitä kuka puhuu) ja sitten ihan oikeasti unohdetaan ne, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä kumpaakaan... Ja niitäkin on yllättävän paljon!
      Syksyistä ja mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Mä kannatan nykyään "vähempi on enempi" -logiikkaa. Vaihdan ja kierrätän juttuja, mutta nyt kaikkea ei kuitenkaan tarvi olla ihan älyttömiä määriä. Nyt oon aivan ahdistuksissa, kun oon joutunut tänä syksynä ostamaan itelleni vaatteita, jopa useita kappaleita. Toisaalta, jos ei ole kuuteen vuoteen ollut mitään päälle pantavaa, kai se on pakkokin päivittää, mutta silti.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. jeps, sama täällä. Mitäpä sitä turhaan ostella jos ei ole tarvetta. Mutta aitoon tarpeeseen toki voi...ja voi sitä muutenkin jos haluaa ja pystyy! :)
      Itse pistän vaatteet kiertoon jos en itse käytä. Ensin tarjoan niitä läheisille, ja ylijääneet pistän sitten jollekin kirpparille (Fida tms)
      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Viisaita ajatuksia olet kirjoittanut. Meillä mies tulee selvästi vähemmällä toimeen kuin minä (työpukeutuminen pukuun helpottaa tietty osaltaan), minä kyllä tunnustan ostavani aivan liikaa vaatteita ja vähemmällä tulisi todellakin toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies on huomattavasti tarkempi ostoksiensa kanssa kuin mitä minä.
      Olen huomannut, että vaatekaapit on niin helppo täyttää kivoilla jutuilla...vaikka kuinka käyttää harkintaa ;)

      Poista
  9. Todella hyvä teksti! Kiva kun toit esille sen, että kaikki eivät halua kuluttaa, ei vaikka sitä rahaa olisi! Osalle kyse on suuremmista arvoista ja se heille sallittakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näin ajattelen itsekin. Ei ole pakko kuluttaa, jos ei halua. Eikä ole pakko säästää, jos ei halua. Arvot on niin suuri asia, että ihmisillä olkoon oikeus toimia niiden pohjalta.
      Esimerkiksi minä käytän paljon mieluummin rahaa matkustamiseen, kuin esimerkiksi autoon tai talon rakentamiseen. Enkä halua "kaikkea", siis matkat+auto+iso talo jne. Minulla on niin paljon muutakin :)

      Poista

Lähetä kommentti