sunnuntai 9. marraskuuta 2014

vähän ulkoilusta

Olen niin iloinen tästä alueesta,  jolla me nyt asutaan. Tai oikeastaan olen niin iloinen, etä asun Jyväskylässä. Tällä on ihan huikeat lenkkeilymaastot. Ei tarvitse autojen sekaan ja liikenteen meluun mennä. Tarjolla on vihreää terapiaa heti takapihalta.  Ja mikäpä onkaan parasta stressin ja kiireen lievitystä kuin ulkoilu.
vähän oli märkää aamusella...
Kesällä ulkona vietetty aika on huikeasti suurempi kuin syksyllä tai talvella. Sään puolesta nyt olisi tosi kiva ulkoilla, mutta tuo pimeys tekee siitä vähän hankalan. Pururadalla on valot, mutta ne valaisee vähän huonosti. Saa olla tosi varovainen ettei nilkat nyrjähdä! Valon määrä lisääntyy lumen myötä, mutta vastaavasti pururadalle ei ole asiaa ilman suksia. Muttei se haittaa! 3/4 ajan vuodesta erinomaiset lenkkeilymaastot on kuitenkin käytettävissä.
Mitä lie kivirakennelmia...
Pimeys on nyt kuitenkin vähän rajoittanut metsässä samoilua viime viikkojen aikana. Olen tosissani taas miettinyt siirtymistä työmatkakävelyyn. Ainakin osittain. Matkassa menee noin 40 minuuttia suuntaansa. Töihin en pääse metsäreittiä pitkin, mutta jos pikkasen näkee vaivaa, niin suurimman osan matkasta saa kuljettua asutusalueiden ja hiljaisten teiden varrella. Pitää varmaan viedä kolttuja valmiiksi töihin. Ei tarvitse sitten kantaa repussa kamppeita aamuisin, vaan ne olisi nätisti kaapissa odottamassa.
Mäkinen maasto pistää sydämen töihin
Ulkoilu saa aikaan paljon hyvää kehossa ja mielessä. Lihaksista poistuu väsymys-, ja jännitystilat, keho rentoutuu, mieliala kohoaa ja olo virkistyy. Ajatukset menee järjestykseen ja huonot fiilikset katoaa, tai ainakin lievenee. Ulkoilu vahvistaa sydäntä ja parantaa keuhkojen hapenottokykyä.
näyttää ihan marraskuulta, tuntuu ihan marraskuulta...
Minulle ulkoilu ja lenkkeily on reipastahtista kävelyä, ei juoksua. Kävely, ja varsinkin luonnossa kävely on hiukan aliarvostettu liikuntamuoto verrattuna ohjattuun sisäliikuntaan, tai ankaraan suorittamiseen. Itse olen huomannut, että parempi olo ja fiilis tulee kun on lempeä ja armollinen itselleen. Jos työelämä on kaikkine piirteineen rankkaa ja kuormittavaa, niin ei kai vapaa-ajan ja liikunnan tarvitse olla sitä myös? Suorittajaluonnekin voi saada suorittamisesta yliannostuksen!
kaikki kuvat on tämän aamun lenkillä napsittuja
Olen myös huomannut, että ulkona liikkuu lähes aina pidempään kuin sisällä. Ja ulos meno ei vaadi niin suurta ponnistusta kuin salille meno. Kun oven avaa, niin johan siinä on valmiina. Ulkona. Ja sitten vaan töppöstä toisen eteen! Mukavaa Isänpäivää kaikille!

18 kommenttia:

  1. Kävely on helppo tapa pitää itsestään huolta. Kävelen aina itse työmatkat, tosin se on vain 20 min. suuntaansa mutta kummasti silläkin on jo vaikutusta, ennenkaikkea mielialaan.

    Suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, siinä sekä kroppa että mieli saa hyvää! Olen harvemmin asunut niin lähellä työpaikkaa, että matkan voisi taittaa kävellen. Mutta pyörällä olen kulkenut pitkiäkin matkoja. Nyt tosiaan kun ei pururadalle enää viitsi mennä, niin ajattelin, että josko sitä saisi edes jomman kumman matkan tavallettua jalkasin :)
      Mukavaa sunnuntaita myös sinne!

      Poista
  2. On ihan talvisen näköistä jo. Meillä ei vielä ole kuin aina välillä vähän lunta ja sitten taas ei ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, talvista mutta pahuksen märkää. Ja nyt taitaa tuo lumi sulaa kokonaisuudessaan taas pois. Luultavasti sitä kuitenkin ehtii vielä tulla liikaakin :)

      Poista
  3. Kävely on kyllä tehokasta liikuntaa! Olen myös koettanut lisätä kävelyä, koska se polttaa myös kaloreita mukavasti ja rasvaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tehokasta, mukavaa ja helppoa. Ja jos vielä yhden plussan listaa, niin onhan se ilmaistakin! :)

      Poista
  4. Täällä toinen ahkera ulkoilija liputtaa kävelylenkkeilyn puolesta. Juokseminen on myös mukavaa, mutta kävely sopii lähes kaikille ja on helppoa milloin vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely on siitä kivaa, kun sitä voi tehdä lähes missä vaan, Hyvä mieli ja kuntoilu samassa paketissa :)

      Poista
  5. Annu,olen just samaa mieltä..Paras olo tulee ulkoilessa!Eikä tarvi juosta,reipas kävely riittää.Olen aina ollut ulkoilun ystävä ja tunnen itsessäni sen hyvät vaikutukset.mm.unen laatu paranee.Mutta välillä reippailu on jäänyt vähemmälle sisäharrasteiden vuoksi.Tänä syksynä olen jälleen kallistunut ulkoiluun päin.Taidankin tehdä pikkulenkin..Isänpäiväherkuttelujen päätteeksi se oiskin paikallaan:) Reipasta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilu tekee hyvää. Siitä tulee lähes poikkeuksetta hyvä mieli ja huikean hyvä olo :)
      Olen aiemmin harrastanut paljonkin sisäliikuntaa, mutta silti olen samanaikaisesti liikkunut myös ulkona.
      Silloin kun lapset oli pieniä, niin osa istui rattaissa, ja osa pyöräili vieressä kävelylenkeillä. No nyt sitten miehen kanssa painellaan kahdestaan lenkillä :)
      Harmittaa vaan, kun näin pimeään aikaan joutuu todellakin pakottamaan itsensä ulos. Mutta kyllä se kannattaa. Fiilis on niin kiva sen jälkeen :D
      Reipasta viikkoa Sinullekin!

      Poista
  6. Mulla on noi koirat "potkimassa" ulkoilemaan. Paha vaan, että välillä silti siitä hommasta lintsaan... Oikein ärsyttää, kun ei saa itseään ulos. Mua ei sinällään kuitenkaan esimerkiksi pimeys haittaa lainkaan, olen oppinut tykkäämään siitä, että menen tuolla pimeydessä (siis tosi pimeessä, kun ei ole katuvaloja lähimainkaan) ihan omien ajatusteni kanssa vaan. Koirat on mun "turvana", vaikka tollasia pikkukoiria ovatkin. Ajoittain huomaan, että vaikka kuinka olen vitkuttanut sitä lenkille lähtöä ja ajatellut, että ääääh, huono keli, ei jaksais, jne, niin sit kun olen lähteny olenkin ollu tosi tyytyväinen, että läksin ja olo on hyvä, ja ei se kelikään paskempi sit ollukaan.

    Mä olen samaa mieltä tosta, että kävely on ihan mainio liikuntamuoto, ei siis tarvii välttämättä juosta. Mä kävin jossain välissä todella intona salilla, mutta vain ehkä 3kk... sit meni maku siihen täysin. Tuntui typerältä, että sit on kuitenkin vielä ne koiralenkit edessä... ja valitsin sitten paljon mieluummin ulkoilun koirien kanssa kuin sen salin. Joskus harvoin vähän juoksentelenkin sitten koirien kanssa, mutta ihan vaan jos nyt just sillon sattuu se huvittamaan. Jos teen itselleni jonkun suunnitelman ja pakon, en saa tasan varmasti tehtyä mitään... (niin kävi sen salinkin kanssa)

    Iän myötä minäkin olen alkanu arvostaa kovasti sitä, että liikkuu kehoa kuunnellen. Ennen kyllä kävin paljon stepaerobicissa, se oli TOSI ihanaa, vauhdikasta rääkkiä, tein sitä monta kertaa viikossa. En olis uskonut, että ikinä kykenen johonkin keskittymistä ja hidasta suoritusta vaativaan lajiin, mutta tänä syksynä olen alkanut käydä Pilateksessa ja yllättäen tykkään siitä kovasti. Ja ensi viikonloppuna on tiedossa jotain aivan ennenkokematonta taas, kun menen astangajoogan alkeiskurssille! Odotan sitä tosi mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole koiria pakottamassa, ja siitä syystä tuleekin jäätyä luvattoman usein (ainakin näin syksyllä ja talvella) "sohvan vangiksi". Pimeys haittaa, kun ei näe...heh. Hitsin pelottavaa kun saa pelätä että nilkat menee...kääks!
      Minua ei enää sisäliikunta nappaa yhtään. Siitä on tullut joskus sellainen yliannostus, etten tiedä miten pitkään se kestää. Liika oli liikaa...huh. Meni suorittaminen vähän överiksi siinä kohdalla.
      Mutta siis, liikunta on kivaa, sekä kova rääkki, että rauhallisempi. Kun tuota ikää tulee joka vuosi enemmän, niin musta tuntuu, että sitä oppii kuuntelemaan kehoakin paremmin. Ja ainakin nyt tuntuu siltä että ulkona oleminen (kävely, pyöräily, metsässä samoilu, vaellus jne) sopii mulle parhaiten. Ja onhan se ihan loistavaa, kun oman miehen kanssa voi eri ulkoilumuotoja harrastaa! :)

      Poista
  7. Mä tykkään kävelylenkeistä ja eniten jos on seuraa mukana, vaikka joskus on kiva ihan yksinääkin ajatuksien kanssa kävellä. Mulla on ollut aina koira, paitsi nyt puolentoista vuoden aikana ei enää (välillä tytön koira hoidossa vain). Olin tottunut päivittäin saamaan sen "happihyppelyn". Nyt kun pakolliset lenkit koiran kanssa jääneet, niin tulee usein happipula..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kävely on kivaa itsekseen, mutta vielä kivempaa se on kaverin kanssa. Me tykätään mun miehen kanssa kumpikin lenkkeilystä, joten siinä tulee sitten höpöteltyä ummet ja lammet lenkin lomassa.
      Koira on kyllä hyvä lenkittäjä, sen olen huomannut näin sivusta. Omakohtaista kokemusta ei tästä ole. :)

      Poista
  8. Minä kanssa vannon kävelyn nimeen <3 olen joskus yrittänyt harrastaa juoksua mutta eihän siinä paikat kestä - polvien kanssa oli koko ajan ongelmaa. Olen juossut kaksi puolikasta mutta kokonainen marathon jäi ikuisiksi ajoiksi haaveeksi.
    Mutta täytyy myöntää, että olet rohkea jos menet metsään ja pururadalle pimeässä - minä en enää uskalla :)
    Jyväskylä on kivaa seutua, minun veljeni asuu Laukaassa.

    kivaa viikkoa !!! ps. miten aktiivisuusranneke?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely on hyvää, pitkäkestoista, sydäntävahvistavaa ja mieltävirkistävää liikuntaa! Tykkään :)
      Mä oon nuorempana juossut polvet hajalle, joten se ei sovi minulle. Pitäisi mennä leikkaukseen jos meinaisi ne saada kuntoon. Eikä se juoksu himota niin paljoa, että kirurgin veitsen alle menisin!
      En mene liian pimeässä pururadalle, pelkään ihan hulluna, että nivelsiteet menee nilkoista. huh!
      Aktiivisuutta on selkeästi enemmän viikonloppuna, kuin viikolla. Viikonlopuna menee iisisti 13-15.000 askeleeseen, mutta työpäivän aikana saan nippanappa kasaan 4500... eli lenkille on pakko painella että saa edes 10.000 kasaan... Eli erinomainen vahti!

      Poista
  9. Kävelen todella mielelläni minäkin, ulkona ja omassa rauhassa omissa ajatuksissa. Onneksi on alue, jossa on vihreää myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely mielekkäässä ympäristössä tekee hyvää ja rauhoittaa. En tykkää yhtään kävellä isojen liikennöityjen teiden varrella. Silloin ei kuule omia ajatuksiakaan... Kiva että sinullakin on mukava ulkoiluympäristö! :) Mukavaa viikkoa!

      Poista