tiistai 20. tammikuuta 2015

Olenko tuote?

Kuka olen? Mikä olen? Kenelle olen? Mitä olen?
Ennen riitti, että teki työt hyvin. Ahkera ja tekevä pärjäsi aina. Työsuhteet oli pitkiä. Ajopuuteorian mukaisesti ajauduttiin työpaikkaan, ja uralle mikä sopivasti oli kunkin kohdalla auki. Urasunnittelua ei varmaankaan suurin osa edes tehnyt? Pääasia oli, että sai vakituisen työn ja pysyi siellä. Ei hirveästi kysytty tykkäätkö tai kiinnostaako. Töihin mentiin ja siellä käytiin - yksinkertaista.
Nyt pitää olla oman elämänsä supersankari, suunnittelija ja kapteeni. Pitää osata brändätä ja tuotteistaa itsensä yksillöllisesti ja aivan eri tavalla kuin muut. Pitää olla kovasti kiinnostunut ja iloisen innostunut koko ajan ja aina. Pitää osata tuoda esille oma yksilöllinen osaaminen, halu ja kyky tarttua, kehittää ja kehittyä. On omattava jatkuva valmius uusiin haasteisiin ja oltava valmis heittäytymään. On oltava samanaikaisesti päämäärätietoinen ja joustava.
Tuotteistuksen tavoitteena on tehdä erottuva tuote (sinä) joka menee kaupaksi (saa töitä). On osattava määritellä omat vahvuudet ja heikkoudet. On luotava positiivinen kuva itsestään sosiaalisessa mediassa, kehitettävä omaa julkista kuvaa ja ylläpidettävä yhtenäistä, positiivista viestiä monikanavaisesti. Oman tulevaisuuden  olisi oltava kristallin kirkkaana edessä. Sitä kohti on mentävä päämäärätietoisesti ja suunnitelmallisesti.
Mikä on sinun brändisi viesti ja tuotteistuksesi tulos?

Pitäisi osata miettiä, tai oikeastaan tietää, mitä ihan oikeasti - siis oikeasti -  haluaa tehdä. Mutta jos ei tiedä? Kun ei ole kokemusta eikä käytännön tietoa? Tai vaikka olisikin, eikä siltikään tiedä? Tietää vaan että "jotain"... isoa ja mahtavaa tai pientä ja riittävää. Tai itselleen sopivaa. Hapuilua ja ihmettelyä. Sekin jo helpottaisi, jos tietäisi mitä ei halua. Poissulkemistekniikallakin voi päästä kohtuulliseen tulokseen.
Ja miksikö näitä mietin? No kun minulle tulee jonkin verran työ- ja harjoittelupaikkahakemuksia. Lisäksi omat lapset on "valmistumisiässä". Ja täytyy sanoa, että yhteiskunta ja työelämä ei ole kaikista helpoin vastavalmistuneille nyt. No eihän se ole tällaiselle keski-ikäiselle naisellekaan helppoa, mutta miten monimutkaiselta se mahtaakaan tuntua nuorista?  Paine on kova. Ei voi muuta kuin toivoa, että jokainen löytää oman polkunsa... brändättynä tai ei.

Kaikki kuvat on kesäiseltä Kroatian matkalta... Missä olet oi ihana aurinko ja lämpö? :)

13 kommenttia:

  1. Osuit kyllä niin hermoon tällä pohdinnalla. Juuri näitä on viime kuukausina tullut pohdittua. Kuka minä olen? Mitä minä oikeasti osaan? Miten kuvaan parhaiten kokemustani? Ei ole ihan kevyttä pohdittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole ei... kevyttä siis, kenellekään, missään iässä :)
      Eniten minua harmittaa nuorten puolesta. Kun pitäisi osata ja tietää hirmu tarkasti ja määrätietoisesti vaikeat asiat - osattava tehdä hyviä ja oikeita valintoja koko ajan, Ja pakko menestyä kaikessa... voi voi...

      Poista
  2. Ei ole hajuakaan kuka minä olen... Välillä iskee kriisi, että minähän en ole mitään.. Välillä olen tyytyväinen, että olenhan minä hyvä äiti ja vaimo, siinähän sitä on jo kerrassaan. Rankkaa välillä tämä alituinen puiminen, mutta tosi tylsää ilman sitä. Joskus olisi kiva, että aivot edes yöllä lepäisivät, aika paljon surinaa tapahtuu silloinkin ja sitä olisikin hyvä pohtia ja pysähtyä, mikä siellä oikein surisee. :)

    Hih ja en kuule ääniä en, no paitsi niitä omia sisäisiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten jännä, että välillä tuntuu että osaa kaikkea ja pystyy kaikkeen...ja toisena päivänä fiilis ja itsetunto on huonompi kuin maan matosella?!?
      EIpä tässä auta muu, kuin porskuttaa eteenpäin, ja ilolla. Elämäähän tämä vain on.

      Poista
  3. Oi ihana postaus, hymyilyttää :). Minusta tuntuu, että pian kyllästymme totaalisesti siihen, "kun mikään ei riitä". Nuoriso ajattelee työelämässäkin jo rohkeasti enemmän itseään ja aitoja ajatuksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä niin toivon että kohtuullisuus, tavallisuus ja perustyytyväisyys olisi se juttu! Että jokainen saa muovata elämänsä omien standardien mukaan. Ei rahan, uran tai menestyksen perusteella :)
      Osalla nuorista on huikean hienot ajatukset - jalat maassa-tyyppisesti. Ei havitella asioita muiden vuoksi, vaan kuunnellaan sisäistä fiilistä ja ääntä.Ja ollaan rehellisiä itselleen!

      Poista
    2. Niin, eikö siinä tosiaan ole onnen avaimet, kun tekee itselleen hyviä valintoja :).

      Poista
  4. Voi itsensä brändääminen, se on oikeasti vähän vaikeaa välillä. Olen kohtuu tyytyväinen nykyisessä työssäni, mutta niin... voisiko... ehkä.... Saa nähdä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO vaikeaa se on. Voihan sen oman brändin rakentaa vaikka omaksi huviksi. Ihan vaan testin vuoksi :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Kosketti. Olen jossakin vaiheessa työurallani rekrytoinut monia nuoria työhön. Kesähenkilöiksi, projekteihin ja vakituisiksi. Olen istunut toisella puolella pöytää, tehnyt hankalia kysymyksiä ja tarkkaillut haastateltavaa. Miten erottaa jyvät akanoista...? Ehkä mielenkiintoisin kysymykseni kuului, mitä hakija tietää firmasta, johon nyt on hakemassa. Tämä paljasti, miten hyvin hakija oli valmistautunut haastatteluun. Toiset tiesivät paljon ko. firmasta.
    Toiset vähemmän. Kysymys paljasti paljon hakijasta.
    Työelämä ei ole helppoa. Töihin pääseminenkään ei ole helppoa.
    Samoin minä, niinkuin sinäkin, toivon, että jokainen nuori löytää oman polkunsa ja mielekästä tekemistä elämänurallaan. Tänä päivänä valitettavasi pätkissä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei työelämä ole helppoa, ja haastavammaksi käy koko ajan. Vaikka on kuinka hyvä, pätevä ja osaava, niin pitäisi vielä erottuakin jotenkin kaikista muista hyvistä. huh huh...

      Poista
  6. Hirmu hyvin kirjoitettu! Minullekin tulee hakemuksia. Aina jaksan ällistellä, kuinka fiksuja jo jotkut lukiolaiset on nykyään! Mutta kai niiden on pakko olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töissä taitaa pelin henki olla aika kova. Aina vaan paremmin, hienommin, mahtavammin. Kovaa suorittamista. Toivottavasti ihmisillä pysyy pää kasassa...

      Poista