Vanhuus alkaa keski-iässä

Otsikko on lainattu suoraan sunnuntain (19.4.) pakallislehdestä, Keskisuomalaisesta. Jutussa käsiteltiin omien valintojen vaikutusta tulevaisuuteen, lähinnä terveyteen. Olen 47, ja nyt taitaa olla korkea aloittaa toimet, jotta vanheneminen  ja siellä jossakin horisontissa siintävä vanhuus olisi mahdollisimman hyvä.
Olen tässä kevään mittaan huomannut selkeä eron ns entisen ja nykyisen välillä. Ennen aktiivisuusrannekkeen ostoa luulin olevani suhteellisen reipas ja aktiivinen liikkuja. Kuinka väärässä olinkaan! Askelmäärät jäi arkisin reippaasti alle suositeltua vähimmäisrajaa 10.000, ja se ylittyi vain viikonloppuisin. Ja tähän viikonloppuliikkumiseen vertasin aina aktiivisuuttani - heh, lievää itsensä huijaamista.
Kun muutama kuukausi sitten asetin tavoiterajaksi 15.000 askelta päivässä tai enemmän, ero olossa on ollut huikea. Alussa otti koville ylittää määrä, sillä se vaatii työmatkojen kävelyn lisäksi vielä kolmannen lenkin illalla, mutta äkkiä siihen on tottunut  (myös lonkat- heh). Minä, joka ennen napsin buranaa lähes päivittäin olen päässyt päänsäryistä eroon lähes kokonaan! (Migreeniä en laske tähän) Jos jää yksi päivä askelmäärissä väliin, se ei vielä kropassa tunnu, mutta kahden päivän askeltamisen väliin jättäminen saa jo kropan sekaisin. Päätä särkee ja on tukkoinen olo.
Liikunnan ei tarvitse olla mitään hurjan repivää ja tappotahtista, ellei itse halua. Pääasia on kuitenkin että liikkuu, ja paljon! Toki sattuma, onnettomuudet ja muut tekijät joille itse ei voi mitään saattavat romuttaa hyvänkin kunnon ja terveyden. Mutta en usko, että kannattaa jättää kunnosta ja terveydestä huolehtimatta siksi, että jäisi odottamaan sattuman aiheuttamaa ikävää, eikös?
Jutussa oli haastateltu juuri eläkkeelle jäänyttä Jussi Rautsia, joka sanoi mm. näin "Pukeutumisella on valtava psykologinen vaikutus ihmisen mieleen. Usein näkee, että eläkkeellä ihminen alkaa pukeutua verkkareihin ja toppatakkeihin. ...Ei ole ollenkaan turhamaista huolehtia ulkoisesta habituksesta." Olen samaa mieltä. On tärkeää huolehtia niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin hyvinvoinnista. Jos tunnet itsesi hyvinvoivaksi, ja näytät siltä, niin ehkäpä se vahvistaa ja myötävakuttaa positiiviseen oloon. Ei kannata passivoitua ja jättäytyä ulkopuolelle. Sitä jää niin helposti vaan sohvaan nyhjäämään, ja varmaankin vielä helpommin sitten kun jää työelämän ulkopuolelle. Hyvät tavat kannattaa aloittaa ajoissa, ja itsestään huolehtiminen on varmasti yksi tärkeimpiä :)
Reipasta kevään jatkoa! Muistakaa äänestää, jos ette vielä ole käyneet!

Kommentit

  1. Jahas, samanikäisiä ollaan. Tarttis varmaan tehdä jotain. Massu pullollaan tässä koneella kirjoittelen. Ehkä pitää lähteä pihatöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ikä olla ja elää! Kyllähän sitä täälläkin päivällisen jälkeen hiukan täysi olo on ;)

      Poista
  2. Minä olen vähän yli kymmenen vuotta sinua vanhempi - ja allekirjoitan joka sanan. Nimittäin niitä kremppoja tulee jossain vaiheessa, teki mitä teki. Hyvällä yleiskunnolla ja asenteella niistä selviää huomattavasti paremmin. Itse odottelen, että jalkani olisi leikkauksen jälkeen sellaisessa kunnossa, että niitä kunnon kävelylenkkejä pääsisin tekemään - nyt olen pari kertaa innostunut hieman liian aikaisin ja se on kostautunut;)
    Blogistani löytyy sinulle haaste - aivojen rasitusta tällä kertaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kai se on parempi jossain vaiheessa vaan koittaa tehdä säännöllisestä liikunnasta, ruokailusta ja unesta tapa. Mielummin nyt, kun myöhemmin.
      Voi sua, malta sen jalan kanssa niin hyvä tulee!
      Ja kiitos haasteesta! Kerrassaan metka juttu!

      Poista
  3. Samaa ikää täälläkin, hieno askeltavoite sinulla, minulla tulee kyllä päivittäin tuo 10000 täyteen, mutta eipä juuri sen yli pääse....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, lisää samaa hyvää vuosikertaa!
      No kyllähän tuo 15k ottaa toisina päivinä koville, mutta pitää muistaa olla itselleen armollinen. Olen ajatellut ns huonoina päivinä, että jokainen otettu askel on kuitenkin plussaa! Sitä voi aina parantaa sitten toisena päivinä :)

      Poista
  4. Ihan samanlaisissa "luuloissa" on tässä tullut itsekin viime aikoina elettyä :). Sitä kun jotenkin on jääneet ne "vanhat hyvät ajat" päällimmäiseksi mieleen ja sitä tosiaan kuvittelee tekevänsä kaiken niin kuin ennenkin. Ja itse olen kuvitellut syöväni lähes täydellisen terveellisesti ja sopivia annoksia, mutta se luulo on tässä kuluneen kahden viikon aikana karissut :). Ja siitä olen todella iloinen, koska nyt tiedän, minkälaisia korjausliikkeitä homma vaatii ja kuinka tuntuvia ja näkyviä tuloksia sillä saa aikaan.

    Raittiilla ilmalla ja liikkumisella siellä on kyllä niin vissit vaikutukset kans. Olen tullu siihen tulokseen, että mitä enemmän tekee mieli jäädä sohvalle, sitä varmemmin kannattaa lähteä liikkeelle ja sitä varmemmin se palkitsee.

    Iloista viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Sitä niin kovin helposti tuudittautuu siihen vanhan hyvän muisteluun :)
      Siitä olen iloinen, että olen ymmärtänyt ulkoilun merkityksen. Ettei ole pakko heilua hulluna sisäliikunnassa, vaan pitkäkestoinen normaaliliikuntakin tekee hyvää! Onneksi mun Mies on kova lenkkeilemään, ja jaksaa lenkittää myös vaimoaan ;)
      Minun pitäisi pudottaa ruokavaliosta suola ja voi. Kummastakin tykkään ihan mahdottomasti... ei ne vielä aiheuta terveysongelmaa... nimenomaan ei vielä!

      Poista
  5. Liikunta on todella tärkeää jo yleisen virkeyden ja jaksamisen kannalta. Minä olen vähän boikotoinut noita rannekkeita ja mittareita. Mutta ehkäpä olisikin ihan hyvä juttu ottaa selvää oikeasta aktiivisuustasosta. Melko aktiiviseksi itseni luulen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta on tosi tärkeä, ja itse koen että nimenomaan ulkoliikunta. Ennen harrastin tosi paljon rajua sisäliikuntaa (spinning, combat, pump jne) mutta olen huomannut, että ulkoilu sittenkin on minulle sopivin.
      Pidin rannekkeita aiemmin ihan höpöhöpö-juttuna, mutta entinen työkaveri sai minut vakuutettua sen hyvistä puolista. Ja koukkuun jäin :) ...ja onhan tämä terveellisempi koukuttuminen kuin joku muu :D

      Poista
  6. Vielä yksi samanikäinen lukija ilmoittautuu! Kiva ikä, kun ehtii vielä tehdä vaikka mitä omalle kunnolle. Itse sain liikuntaherätyksen nelikymppisenä, ja nyt en osaa enää kuvitella entisenlaista elämää. Tsemppiä sinulle treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kappas!
      Tämä on hyvä ikä nostaa oma kunto, vielä ehtii :D En nyt itse ihan triathlonia voisi ajatellakaan (hukkuisin nimittäin uimataidottomana!) mutta muuten kestävyysurheilu on kyllä pop! Liikunta on kivaa, pitäisi vaan muistaa ettei antaisi aktiivisuuden pudota aina välillä...
      Kiitos tsemppitoivotuksista!

      Poista

Lähetä kommentti