Työkiireet

Työkiireet taitavat haitata vapaa-aikaa ja harrastuksia, ainakin osalla meistä. Työasiat pyörivät mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Joskus positiivisella ja toisinaan taas negatiivisemmalla tavalla.  Koska työ haukkaa valtaosan valveillaoloajasta, niin onhan sen silloin hyvä olla mielekästä ja kiinnostavaa. Ikäväksi se muuttuu, jos työmäärä ei ole suhteessa tuloksiin, ja siihen käytetty aika tuntuu menneen hukkaan.
Rutiinit ovat turvallisia, ja ne rytmittävät mukavasti päivää ja tehtäviä. Välillä on kiva tehdä hommia "autopilot" vaihteella, ilman jatkuvaa vaihtoehtojen punnitsemista ja eri skenaarioiden miettimistä. Mutta vain välillä. Haastavat tehtävät, joissa on deadline tai määrätavoite antaa mukavaa ja joskus stressaavaakin boostia työpäiviin. Muttei ole kivaa jos työ on aina ja kokoajan pelkästään haastellista ja äärirajoille vievää. Paljon puhutaan siitä, miten välillä pitää tulla pois mukavuusalueelta, että pitää kokeilla omia rajojaan...mutta voihan se olla toisinkin. En muista kuka tokaisi kerran, että olisi kiva jos pääsisi sinne mukavuusalueelle edes joskus.
Tasapainon hakemista työelämä on. Ja itse on pidettävä huoli omasta jaksamisesta ja (koko)elämän mielekkyydestä. Itsellä työn nollaus tapahtuu perjantaisin. Silloin laskeudutaan viikonloppuun. Se on ehdottomasti viikon paras päivä, koska silloin alkaa rauhoittuminen ja työhön liiitttyvät ajatukset ja kiireet jäävät taakse! Tehdään Miehen kanssa yhdessä ruokaa, höpötellään niitä näitä ja käydään läpi viikon tapahtumia ja suunnitellaan viikonlopun tekemisiä. Syödään yksinkertaista ja hyvää ruokaa, katsotaan ehkä leffa, tai otetaan päikkärit. Niitä elämän pieniä iloja, joiden aikana viikon kiireet unohtuvat. Viikonlopun jälkeen jaksaa taas aloittaa puurtamisen!
Viikolla ulkoilu, lähinnä työmatkaliikunta, antaa kivan irtioton ja rytmityksen ajatuksille. Nyt on paras vuodenaika päivittäiselle ulkoilukatkolle. Aamulla aurinko on jo korkealla, ja yleensä se myös paistaa ja luonto on kaunis. Lintujen laulu on lähes "häiritsevää". Iltapäivän kävely taas tyhjentää mukavasti ajatukset ihmettelyistä ja "henkisistä solmuista". Puolituntia suuntaansa tekee mielelle ihmeitä.
On ihan pakko pitää huoli omasta jaksamisesta ja työkuormasta. (ei sitä kukaan muukaan tee!) Ettei tästä elämästä tule pelkkää "zombeilua", valveillaolon rajamailla olemista, suorittamista, ja päivästä päivään selviämistä. On muistetava myös elää ja nauttia; niistä pienistäkin asioista.

Mukavia ja rentoja päiviä kaikille. Ei stressata turhista!

Kommentit

  1. Niinpä.. itse pitää itsestään huolta pitää ja omasta jaksamisesta. Olin aiemmin töissä paikassa, jossa työ seurasi mua jopa uniini. Viimeiset 8 vuotta olen ollut paikassa, jossa unohdan työt pöydälle ja jatkan yleensä seuraavana päivänä ilman, että ajattelen niitä kotona. Harvoin olen kotona joutunut miettimään työasioitani. Hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä kukaan muukaan tee! :)
      Mä sitoudun töihin vähän turhan intensiivisesti (valuvika mun päässä) että ne seuraa aina vähintään kotiin, ja joskus uniinkin... En vaan jotenkin osaa irtautua... Hirmuisesti joutuu ponnistelemaan ettei miettisi töitä. :)

      Poista
  2. Voi kun sitä pystyisi aina olemaan stressaamatta, nyt jotenkin meilläkin töissä sellaista haipakkaa koko ajan.
    Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus leikittelen ajatuksella että tekisi töitä "aivot narikkaan"-mentaliteetilla. Muttei se oikein onnistu. Onneksi kiire ja kuorma vaihtelee, niin on niitä suvantovaiheitakin.
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Niin totta, että itse on omasta jaksamisestaan huoli pidettävä. Ja että töissä on hyvä olla niitä haasteita - mutta myös niitä rutiinihetkiä. Minä teen tehokkaimmin töitä pienen paineen alla - mutta jos se paine menee yli, vaikuttaa se kyllä kaikkeen muuhunkin elämässä. Ja kyllähän niitä töitä kotonakin välillä miettii - unissakin joskus, mutta viikonloput yritän minäkin rauhoittaa. Aina se ei onnistu - olen alalla, jolla jopa TV-uutiset saattavat saada puhelimen kilahtamaan - vaikka työkännykkäni työpäivän päätteeksi työpöydälle jätänkin (jos ei ole matkaa seuraavaksi päiväksi tiedossa). Olen yrittänyt opetella olemaan jämäkämpi ja enää en sähköposteja iltaisin tarkastele muuta kuin pakkotilanteessa. Välillä onnistun ja välillä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavaa, kun nykyään työsähköpostit kilahtaa puhelimeen... ja hirmu opettelu siinä, ettei iltaisin ja viikonloppuisin päivittäisi tilannetta... Välillä onnistuu mukavasti ja välillä ei sitten ollenkaan :)

      Poista
  4. Haasteellisesta työstä itsekin tykkään, mutta tällä hetkellä haasteet on vääränlaisia. Sellaisia joihin ei itse pysty vaikuttamaan (kuten nyt vaikkapa yleiseurooppalainen talousahdinko) ja päivä päivältä turhauttaa ja masentaa enemmän, kun ei vaan yksinkertaisest toivottuja tuloksia tule vaikka päällään seisois. (Tosin en ole tota vielä tähän hätään kokeillut, mutta vois olla hyväkin juttu :)).

    Vaikka sitä kuinka ajattelis, että "työ on vaan työtä", niin kyllä se tunnollisen ihmisen elämään väkisinkin vaikuttaa vapaallakin. Mutta niinkuin sanoit, perjantaina on ihana päästää irti :)

    PS. Vihdoin ja viimein vastasin Liebster Awards-haasteeseen. Kiitos ja anteeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En anna yleismaailmallisten asioiden tulla uniin...ne on jo niin isoja juttuja, että eihän sitä ikinä nukkuisi jos niitä miettisi! Mutta kyllähän ne vaikuttaa Suomenkin tilanteeseen, JA näin ollen tekee hommista haasteellisia.
      Onneksi ulkoilu, puutarhanhoito ja kirjat on keksitty! Ja kesä on kans aika hyvä pyyhkimään työt mielestä... vihreys ja valoisuus tekee mielelle hyvää!
      Ja kiva kun teit sen haasteen <3

      Poista
  5. Näinhän se on. Muutaman haastavan viikon jälkeen nautin paljon tänään iltapäivällä siitä, että sain vain suorittaa muutaman rutiininomaisen homman pois autopilotilla. Oppii nopeasti arvostamaan niitäkin hommia kun hetken aikaa menee ns kovempaa kun kone antaisi myöden. Kyllä sinne mukavuusalueelle vaan on päästävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun osaisi annostella sitä autopilotointia ja haasteita sopivasti, niin varmasti mukavuusalue olisi saavutettu! Ja mä uskon, että mukavuusalue on hyä juttu - ei se tarkoita laiskuutta ja haaleassa vedessä olemista, vaan nimenomaan sitä, ettei myöskään paineta äärirajoilla...
      :) kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Kaikesta huolimatta mukavaa viikkoa!
    Ps. Lindexin jakku? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jepjep, viikko oli ihan kiva - ups and downs ;)
      Ja juu, jakku on Lindexiltä, olisko parin-kolmen vuoden takaa :)

      Poista
  7. Tsemppiä työkiireiden keskelle <3 Toivottavasti saat jossain vaiheessa otettua takaisin, jos nyt täytyy tehdä 150%

    VastaaPoista
  8. Ihanat ballerinat :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti