perjantai 4. joulukuuta 2015

Pitää välillä keskittyä - elämään

Optiossa oli jokin aikaa sitten pääkirjoitus, jonka otsikkona oli "Tyhmistysvaara."

Jutussa käsiteltiin mm. ajan pirstaloituneisuutta ja tieto ähkyä. Tämän päivän työelämää (ja muutakin elämää) kuvaa hyvin heidän toimistonsa leikkimielinen heitto "Yli kolme minuuttia vanhaa asiaa ei voi muistaa."
Pitää olla somessa aktiivinen. Muuten et ole olemassa. Snäppääthän jo? Entäpä oletko Periscopessa? No mitenkäs tämä-uusi-härpäke-jota-ei vielä-ole-edes-julkaistu? Ei kai enää kukaan bloggaa? Videoblogit on se juttu? Olen yrittänyt opetella (epätoivon vimmalla) twitteriä - mutten vieläkään löydä sen jujua   - en vaan tajua miksi mun pitäisi tviitata 145 merkkinen kommentti? Mistä? Facebookissa käyn, kun siellä pitää käydä. Enkä varmaan kävisi ollenkaan, jos työn puolesta ei tarvitsisi.

Oletko siellä, täällä, tuolla? Näytkö missään? Kuulutko? Oletko? Haloo?

Huh huh...Miten voi digitalisaatiosta, sosiaalisesta mediasta ja "hömpänpömpästä" tulla elämää suurempia asioita? Miten voi olla tärkeämpää olla koko ajan kapula kädessä - olemassa? Onko pakko osallistua kaikkeen keskusteluun, ja oltava aina läsnä? Jatkuvasti, koko ajan, aina? Häviätkö?
Ei kaikkea voi ehtiä - eikä tarvitsekaan. Jotenkin aikaa syö myös tämä oikea elämä. Ja vaikka lukijamäärä blogissa tippui alle 10.000 kun en bloggannut viikkoihin, niin yllätys-yllätys, olin olemassa.

En päässyt viikkoon Instagramiin, kun tuo vanha Lumia sanoi irti sopimuksen Instaan päin (en siis päässyt kirjautumaan - enkä siis päivittämäänkään). Ensimmäisenä ja toisena päivänä oli paniikki. Minä katoan! Käsi hakeutui puhelimelle - kunnes tajusin että hetkinen... eipä se toimikaan...Mutta hei... olin silti elossa, olemassa. En halua / pysty / kykene käyttämään iltoja netissä surffaamiseeen, ja ajan hermolla pysymiseen. Ei sitä vaan voi. Sirpaleinen tietoähky vetää mehut kenestä vaan.

On jotenkin hurjan palkitsevaa tehdä maalla vaikkapa puuhommia. Tai tyhjentää aittaa ja navettaa, tai pyöritellä kiviä pois pelloilta. On tosi kiva myös lukea - oikeita kirjoja, sellaisia joissa on paperiset sivut - tiedätte mitä tarkoitan.
Digiaikaa ja  digityötä käsitteleviä webinaareja ja seminaareja seuratessa iskee välillä epätoivo, ahdistus ja voimattomuus - mihin tämä kaikki on menossa? Mikä on oikeasti tärkeää? Mihin käytetään aikaa? (Ja selvyyden vuoksi: En ole luopumassa digistä tai somesta, enkä ole sitä vastaan...välillä vaan hämmästyttää-kummastuttaa tämä meno...)
Jokainen tekee niin kuin haluaa, keskittyy itselleen tärkeisiin asioihin, dokumentoi sen mitä tärkeänä pitää. Mutta ei kannata elää vain digielämää- eikä seurata vain muiden elämää siellä. Vaikka sekin on oikeaa elämää...mutta silti on hyvä välillä käydä vaikka ulkona ilman puhelinta(!), mennä nukkumaan ilman että tarkastaa viimeisenä instan tai tviitit, tai herätä aamulla ja lukea oikea lehti - ei digi. Vaikkapa edes vaihteen vuoksi.

16 kommenttia:

  1. Just näin. Mä olen vähentänyt just aikaa esim puhelimen sovelluksissa, ja en "snäppiäkään" hanki syystä ettei puhelin kasvaisi käteen kiinni.. Mukavaa päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mä nyt olen siellä snäpissäkin...mutten mä sinne mitään laita. Tämäkin johtuu työstä - pakko vaan olla jokapaikassa seuraamassa mitä tapahtuu...huh.
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  2. Mahtava kirjoitus Annu! Some on vankila ja avaimet vankilan oveen on jokaisella itse. Miten onnellinen olinkaan vielä vähän yli vuosi sitten, kun pidin sitkeästi kiinni älyluurittomasta elämästä. Kun lähdin kotoa, olin vapaa.

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Just näin, Jokainen vetää rajat itse - mitä tekee, missä tekee, milloin tekee. SItä niin kovin helposti vaan uppoaa tuonne somesuohon!

      Kivaa viikonloppua! <3

      Poista
  3. Amen! Niin samoissa ajatuksissa olen ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Varmaan aika moni miettii näitä - pitää vaan yrittää olla ahdistumatta!

      Poista
  4. Just niin Annu. En edes nyt osaa tähän mitään muuta kirjoittaa, koska kirjoitit aiheesta jo niin hyvin.

    Blogimaailma on mulle riittävän "vanhanaikainen" ja hidastempoinen ja paikka jossa on kiva käydä, mutta paikka, josta on myös välillä helppo olla pois. Pinterestistä innostuin aikanaan, mutta aikoihin en ole avannut sitäkään ja Instagramin käyttökin muuttui varmaankin samaisen Lumiapäivityksen takia niin työlääksi, että meni siitäkin vähän ilo. Siltikään en jaksa ajatella uuden puhelimen hankkimista, kun sekin on nykyään tehty niin työlääksi :). Ei riitä, että hommaa puhelimen, vaan pitää muistaa kaikenmaailman tilien salasanat ja ladata sitä tätä ja tota ja toivoa, että kaikki toimii. Huuh. Twitterit ja muut jätän suosiolla nopeammille :). Ja Facebookkiakaan en tarvi oikein mihinkään, kun ryhmiä, joiden takia sinne aikanaan liityin, ei enää ole olemassa.

    Rentouttavaa halonhakkuuta ja kaikkea muuta mukavaa oikeaa elämää sulle Annu :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä muuten menee minullakin puuskissa. Välillä pyörin esim. Pinterestissä - ja sitten olenkin piiiitkään edes avaamatta sitä. Ei vaan kykene.
      Mä tykkään Instasta, välillä ehkä liikaakin. Nyt onneksi olen älynnyt, ettei sielläkään tarvitse olla koko ajan!
      Sanopas muuta, nuo salasanat tekee hulluksi! Ja jokapaikkaan eri - huh!
      Kivaa viikonloppua - ja mukavia juttuja myös sinulle <3

      Poista
  5. Voi miten hyvin kirjoitettu. Itse pohtinut näitä samoja asioita nyt usein. Tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, etten keksi blogiini uusia juttuja tai siitä, miten haluan kommentoida kaikkia lukemiani blogeja ja aina en ehdi.
    Kyllä lapsena oli helpompaa kun ei ollut näitä some-paineita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Luulen että aika moni miettii näitä asioita - ja tuskailee. Tuo huonon omantunnon tunteminen on kyllä kurjaa - ei sitä vaan voi kaikkea ehtiä, eikä muuten tarvitsekaan!!
      Mihinköhän tämä kaikki oikein menee?!?
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. No todellakin näin! Somessa ollaan sen verran kun Somelle on aikaa ja sillä hyvä. Itse rajasin omat somet joskus Twitteriin, Instaan ja FB:n (omaan ja blogin). FB on enemmän kanava kommunikoida missä nähdään ja koska ystävien kanssa, omaa päivitän, jos muista. Blogin sentään paremmin, koitan ainakin. Twitter on ihan hauska, mutta en kyllä sitäkään virtaa koko aikaa jaksa seurata, jotain mietteitä silloin tällöin tulee laitettua. Insta onkin se suosikki, mutta ei sinnekään hirveää määrää voi tunkea kuvia, tai en minä jaksa. Kerran päivässä riittäköön senkin osalta.

    Eli siis joo, suunnittelen kyllä jonkun verran mitä laitan ja mihinkin, mutta pääosin vain nenääni pidemmälle, some.strategia on aivan liian vahva sana. Mutta silleen sopivissa määrin aika ajoin, koittaen muistaa että ei samaa sisätöä joka paikkaan ja vähän eri luonne niissä kaikissa onkin... Okei, kuulosta digitalisoinnin luennolta, ideana lieni sanoa: Sen verran kun itsestä tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Noita medioita on niin paljon että vaatii kyllä aikamoista taiturointia pysyä kartalla ja aktiivisena niissä. Varmaan onkin järkevintä valita itselleen luontevimmat!
      Sisällöntuotanto taitaa olla kingi niin omassa somessa kuin työpaikallakin :) Noh, sinulla onkin linjakas sisällöntuotanto hienosti hanskassa!

      Poista
  7. Hieno kirjoitus! Olin pari viikkoa lomalla Puerto de la Cruzissa. Ajattelin, että ehdin sieltä sitten kirjoittaa blogiinkiin. Yhden jutun kirjoitin. Muu aika meni lomaillessa. Toki Instaan laitoin kuva/päivä, mutta siinä ei kova homma ollut, eikä se tahtia haitannut.
    Ja nyt taas kurkistelen blogeihinkin - kotona.
    Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, loma matkoilla, miten ihanaa! Parempi lomailla vaan jos siltä tuntuu. Instakuvat riittää oikein hyvin - eikä sekään ole pakollista!
      Ihanaa jouun odotusta <3

      Poista
  8. IRL on parasta ja some vaan kiva lisuke elämään. Näin minä asian ajattelen. Töiden puolesta totta kai seuraan somea ja digitalisaation kehitystä, mutta omaa twiittifiidiä en hukuta edustamani yrityksen julistukseen. Mutta kyllä, some on yksi tapa tuoda esiin kombinaationa ammatillista minää ja haluamaltani osin privaattiminää. Halutunlaisen imagon rakentamista siis, turha sitä on kieltää. Ja kyllä, olen oikein miettinyt mitä haluan julkisesti kertoa ja minkälaista suoraan henkilöön yhdistettävää nettijälkeä jättää. Blogini on silkka anonyymi harha-askel, kertoo liikaa, mutta oikeastaan ei kerro mitään.

    Oikein päättämällä päätin pari vuotta sitten, että IRL on tärkeämpää kuin mikään sometus. Alkutuskan jälkeen mulle ei nykyisin tuota mitään ongelmaa olla kokonaan ilman nettiä vaikka kokonaista viikkoa ja lenkillekin menen usein ilman puhelinta. Bussissa tuijottelen maisemia ja kahviloissa käyn lukemassa oikeita lehtiä. Työt teen töissä (vaikka menis sitten vähän pidempään) ja työsähköposteja en lue ensimmäisenä aamulla ja lomalla olen täysin tavoittamattomissa (ja uskokaa pois: mitattavissa olevat työn tulokset ovat parantuneet kohisten!). En räplää kännykkää kun tapaan ystäviä, vaan keskityn siihen hetkeen, jossa juuri olen. Luen kirjoja ja istun tuijotellen tyhjyyteen, kuuntelen musiikkia, olen utelias ja innostun asioista. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      On oikein kiva lukea oikeita kirjoja ja lehtiä, eikä pelkkää feediä. Ja kahvilassa voin hyvinkin kuluttaa aikaa ihan vaan ulos ikkunasta tuijotelleen. Enkä nosta puhelinta pöytään kun istun iltaa ystävien kanssa - olen olemassa joka tapauksessa :)
      Työ-minä ja vapaa-aika-minä on varmasti monelle hankala. ja nimenomaan se miten pajon pitää vapaa-ajalla ottaa kantaa ja olla aktiivinen työnantajan piikkiin... haastavia juttuja- Mutta ehkä se selkiytyy tulevaisuudessa! Mukavaa uutta vuotta sinulle! :)

      Poista