Minäkö maalainen?

On tämä elämä vaan kovin hassua...
Asuin lapsuuteni maalla, en kylläkään maatilalla, mutta maaseudulla kuitenkin. Naapurilla oli hevosia, possuja ja kanoja. Niitä kävimme toisinaan taputtelemassa ja hoivaamassa.  Tai oikeastaan enimmäkseen hoidettiin hevosia ja poneja. 14-vuotiaasta saakka asuin kuitenkin kaupungissa, enkä ole juurikaan tunnistanut itsessäni hinkua maalle muuttoon. (Ehkä jopa päinvastoin!)
Nyt asun 3 km päässä keskustasta, ja sitä edeltävät 6-7 v asuttiin kaupungin keskustassa.  Keskustassa asumisesta tykkäsin tosi paljon. Siitä oli lyhyt matka kaupoille, jumppaan, kahviloihin, ostoksille, minne vaan...
En tykkää olla mökillä - eikun korjaan - en tykkää olla yötä mökillä. Voin käydä siellä päiväseltään, mutten haluaisi olla koko viikonloppua, saatikka lomaa. En todellakaan. Eihän siellä ole mitään kivaa tekemistä? Järven tuijottelua ja metsässä samoilua - no thanks.
No joo... ja nyt, meillä on Kivelä. Paikka joka tekee onnelliseksi. Me etsittiin maapaikkaa 3-4 vuotta. Ensin vähän leikillään, vähän tunnustellen josko kumpikaan (kumpikin) oikeasti haluaa sitä. Ja tunne vahvistui sitä mukaan kun kierrettiin ja katseltiin. Kriteerit oli tietyt: alle 30 km kaupungista ja mielellään hyväkuntoinen kivinavetta + maata muutama hehtaari. Tie perille, samoin sähköt ja vesi+viemärit. Ja kappas. Se löytyi!
Kesäpaikkana tästä on puhuttu, mutta en enää ole varma riittääkö se? Olenkohan lukenut liikaa Lantliv-blogeja, kun olen niin tuon pikkutilan lumoissa. Luulenko oikeasti, että elämä maalla on takkatulen tuijottelua ja pellonvieren kulkemista? Linnunlaulua ja kauniita pakkaskelejä? Kukkaseppelitä hiuksissa, kahvittelua verannalla ja grillailua iltahämärässä kynttilälyhtyjen valossa? Että suitsait vaan haetaan luomumunat omasta pikku kanalasta, pihasta poimitaan ahomansikoita ja juurekset kipaistaan omasta kellarista? Että hilloan ja mehustan supermamin tavoin kaiken sadon syksyllä, leivon juureen leipää jonka paistan laulellen kiviarinalla?
Löydänkö itseni tulevaisuudessa kokopäiväisesti Kivelästä? Kuoriutuuko toimistotätin sisästä maalaismuija, pientilaemäntä? Voihan niinkin käydä. Ja hämmästynein taidan olla minä itse!

Kommentit

  1. Mä olin jotenkin käsittänyt, että te muutatte tuonne Kivelään ihan kunnolla. Ei muuta kun maalaistumaan vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei me kyllä olla silleen ajateltu--- ihan kesä- ja vapaa-ajan paikkana ainakin aluksi ollaan tätä mietitty. Muttei sitä tiedä miten tässä mieli maalaistuu :)

      Poista
  2. Maalaisena on hyvä olla...eli muuttamaan vaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile hetkeäkään, etteikö maalla olisi mukava asua! Ikävä sinne on koko ajan!

      Poista
  3. No jos ei tuolta kauhean pitkä matka ole työpaikallesi, niin muuttamaan vaan. Vai ajattelitko ryhtyä kokopäiväiseksi maalaiseksi?

    Niin tai näin, onnea tulevaisuuden suunnitelmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkahan on sellainen, että sieltä pystyy mainiosti käymään töissä - kelirikon aikaan kun muistaa varata sen ylimääräisen 5 minuuttia matkaan ;)
      Katostaan nyt, olisiko minulsta asumaan siellä ympärivuotisesti. Hyvä testijakso tulee nyt kesällä!

      Poista
  4. Niin se mieli muuttuu :) Aivan ihana paikka teillä ja eihän sitä ikinä tiedä, kuinka pystyvästi sinne voisi joskus jäädä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin taitaa käydä. Paikka on kyllä meille juuri se oikea. Tykätään niin älyttömästi - ja se kai on pääasia kuitenkin?
      Voihan se olla, että tuo maalla asuminenkin pitää kokea aikuisiälläkin? :)

      Poista
  5. Kivelänne vaikuttaa mainiolta paikalta. Maalaiselämä on mukavaa, kun muistaa elää omalla tavallaan. Terveisin uusi lukijasi, Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija <3 ja tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Lähetä kommentti