50 vuotta mittarissa

Täytin sen "maagisen" 50 heinäkuun lopussa. Eikä maailma loppunutkaan siihen!
Lapsena ja nuorena(kin) ajattelin, että 50 on yhtäkuin vanha  - siis että elämä on ohi ja se siitä sitten. Että kävelykepin kanssa kuljetaan, istutaan keinutuolissa eikä jakseta mitään, ei ymmärretä mitään, eikä varsinkaan innostuta mistään. Päivät käytetään paheksuen muiden toimintaa verhojen lomasta, juotetaan kermaa pullealle kissalle ja muistellaan vanhoja hyviä aikoja.

No ei se ihan niin tainnut ollakaan

Tässähän voi tehdä ihan vaikka ja mitä! Rajoittavia tekijöitä on aika vähän. Lapset on jo isoja, eikä tarvitse enää investoida taloon tai mökkiin, eikä uran tai rahankaan perässä tarvitse hössöttää. Terveyttä näyttäisi riittävän ja intoa tehdä kaikkea kivaa. Ja onhan minulla Maailman Paras Mies, jonka kanssa onneksi on samat kiinnostuksen kohteet, arvot ja elämänasenne. Onnellisuus on omissa käsissä - sitä ei voi ulkoistaa.

Tässä iässä (viimeistään) voi sanoa piutpaut muiden ajatuksille ja mielipiteille.  Nyt osaan ja uskallan kyseenalaistaa.  Ja onko edes ns. normeja enää olemassa. Mitä kukaan on sanomaan mikä on soveliasta ja mikä ei? Saan tehdä työkseni sitä mitä haluan, enkä sitä mitä minulta odotetaan "jonkun" (vaikkapa yhteiskunnan) taholta. Työuran ja menestymisen saa määritellä itse.  Kiltti pitää toki olla, ja muut huomioiva, mutta höpöhöpö-normit ja säännöt ja kahleet on taaksejäänyttä.
Be happy!
Minulla on vastuu itsestäni ja tekemisistäni - ei kenelläkään muulla. Sekin on vapauttavaa.  Ei ole mitään pakollisia "sääntöjä" joiden mukaan "pitää" olla ja elää. Ei tarvitse laittaa kukkamekkoa  tai jakkupukua  päälle (ellei halua) eikä papiljottikiharoita tai värjätä hiuksia, ellei niin halua. Mukavuudella on suuri merkitys. Mikään ei saa kiristää, puristaa eikä tuntua ikävältä.  Jos en halua laittaa juhliin korkkareita, niin laitan balleriinat. Tai jos haluan käyttää paksuja mustia sukkahousuja, niin käytän. Voin laittaa avoselkäisen mekon koska haluan. Ja voin iloisesti kulkea hihattomassa paidassa, vaikka ne mun allit lepattaiskin.
Strike a pose...
Voin syödä irtokarkkeja jos siltä tuntuu (ellen juuri ole hurahtanut johonkin ruokavaliovillitykseen - siis sellaiseen johon haluan hurahtaa). Ja mun ei ole pakko maistaa ostereita eikä etanoita, koska en halua. Se riittäköön perusteluksi. Voin ostaa käsirasvani Lidlistä tai BodyShopista, kasvovoiteeni kosmetologilta tai Prismasta, tai ostaa monta kymppiä maksavan shampoon jos niin haluan. Voin myös olla lakkaamatta kynteni, laittamatta rakennekynsiä tai leikkaamatta hiuksia jos niin tahdon. Tai sitten tehdä ne kaikki.
Eeeh...korkeamalle!!!!
Saan tuhlata aikani niin kuin haluan. Harrastaa sellaista mistä tykkään ja lukea tai olla lukematta jonkin kirjan tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Ja rahat saan käyttää niin kuin haluan, eikä niitä tarvitse säästellä perintöihin. Ei niistä minulle ole enää sitten iloa. Eikä ole pakko omistaa mitään mitä ei oikeasti halua - ja vastaavasti saan omistaa vaikka kokoelman pieniä posliinipossuja jos se tuntuu hyvältä.  Terve hedonismi on hyve. On oikeus olla oman elämäni kapinallinen - hyvällä tavalla. Onko tämä nyt sitten sitä "kukkahattutäteilyä"? Mene ja tiedä.
Onko se niin, että kun noin puolet elämästä on elänyt muiden asettamien normien ja odotusten mukaan, niin sen toisen puoliskon voikin toimia omista lähtökohdista?
Monta yritystä myöhemmin...
Kroppaa joutuu kuuntelemaan eri tavalla kuin ennen. Polvet naksuu ja paukkuu, mutta onneksi on olemassa neopreenituet.  Enää ei jaksa valvoa aamuyön tunneille - eikä onneksi tarvitsekaan - ja jos pitää juhlia, niin aina voi aloittaa aikaisemmin, eikä vasta puolen yön aikaan. Saan aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, koska se on mahdollista - enkä valitse sitä jonkin normin mukaan.
Pyysin lahjaksi painonnostotangon painoineen - se toteutui. Siitä on  hyötyä ja iloa minulle (ja kropalle) pitkäksi aikaa.

Taidan olla aikuinen?

Olen onnekas kun olen terve, minulla on maailman paras perhe, ihanat fiksut lapset, sekä ystäviä (ja heistä se parhain, ihana Leena!). Lisäksi saan tehdä asioita joista tykkään. Pidän siitä, että minä olen minä. En haluaisi olla kukaan muu. 
Olen onnellinen viiskymppinen. Minulla on hyvä elämä, ja toivonkin että se jatkuu vähintään toiset 50 vuotta yhtä hyvänä. Ei kai sitä voi mitään muuta toivoakaan? 

Kommentit

  1. Ihan mahtava postaus! Hyvä sinä ja upea asenteesi elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos :)
      Hyvä asenne kasvaa ja kehittyy iän myötä. Ainakin mun kohdalla on käynyt niin :)

      Poista
  2. Onnea. Todella mahtava juttu. Juuri näin, tehdään mitä haluamme. Sinulla ei ole alleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :)
      Ihan parasta on se kun voi päättää itse mikä on tärkeää ja mikä ei... Ja sit osaa sopeutua ja pystyy mukauttaamaan tärkeät asiat tilanteen mukaan!

      Poista
  3. "Juotetaan kermaa pullealle kissalle" :D:D:D.

    Tuntuu kyllä nyt ihan totaalisen hullulta, että ei ole kauaakaan siitä, kun 50-vuotislahjaksi annettiin kävelykeppi, jossa yleensä muka vitsikkäästi oli lisävarusteina peruutuspeili ja soittokello. Ja otettiin vakava synttärikuva keinutuolissa. Tukka tottakai papiljottikiharoilla ja sylissä 50 tummanpunaista ruusua :).

    Kirjoitit tosi kivasti kaikesta. Mustakin tuntuu, että tässä iässä (ja siis mullahan toi 50 on jo kaukana takana ;)) on parasta just se, että voi tehdä tai olla tekemättä. Tai ostaa tai olla ostamatta. Tai mitä milloinkin. Ihan vaan koska voi.

    Myöhästyneet synttärionnittelut kaimalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä - mun äitistä otettiin parikymmentä vuotta sitten keinutuolikuva, siis kukkamekko päällä ja ruusuja ympärillä! No minusta otettiin kuva painonostotangon kanssa ;)
      Tehdä tai olla tekemättä - ne on niitä parhaita asioita joihin on päätösvaltaa :)
      Toivotaan että elämä kohtelee hyvin ja että itse osaa suhtautua eteen tuleviin asioihin oikein.
      Mukavaa tulevaa viikonloppua!

      Poista
  4. Oi, onnittelut viisikymppisille! Olet kyllä ihan mahtavassa kunnossa ja muutenkin niin ihanan positiivinen ja energinen! ^_^

    VastaaPoista

Lähetä kommentti