Paljon vaarallisempaa kuin kyykkääminen, on olla heikko

En muista mistä luin tuon otsikossa olevan lauseen, mutta totta se on. Toimiva kroppa ja kunnossa oleva lihaksisto ovat tärkeitä elämänlaadulle.

Miksi harrastan liikuntaa?

Toisinaan minulta kysytään miksi nostan painoja, kyykkään tai ylipäänsä käyn crossfitissä. Että eikös se ole vaarallista ja siinä voi loukata itsensä. Ja miksi ylipäänsä liikun näin paljon ja kovaa. Miksi rehkiä kun voisi ottaa rauhallisesti. Taasko menet salille? Miksi menen kävellen salille, enkä bussilla tai autolla? Ja miksi ylipäänsä menen salille, miten jaksat ja viitsit? Että mitähän järkeä tuossa hommassa kokonaisuutena oikein on?

3 syytä liikkumiseen

No ihan ensimmäinen syy on se, että liikkuminen on kivaa. Mä nautin suunnattomasti siitä kun kykenen, pystyn ja osaan erilaisia juttuja. Ja koko ajan voin haastaa itseäni uusiin suorituksiin - enkä tässä tarkoita base-hyppyjä tai syvänmerensukellusta! (Ja siis, jos joku haluaa näitä harrastaa, niin antaa palaa vaan!) Tykkään kun opin uusia, ennen kokeilemattomia juttuja, kuten vaikkapa tuplanaruhypyt, painonnostossa tempaus tai sumomaastaveto. En olisi uskonut, jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut että innostun tällaisesta!  Kun uskaltaa kokeilla uusia juttuja, niin voi löytää mahtavan harrastuksen.
Toinen syy on se, että kroppa on tarkoitettu liikkeeseen. Siihen meidät on luotu. Ei istumaan tuolille, sohvalle tai autoon. Ja sen huomaan selkeästi jo käytännössä kun vertaan liikunnallisia päiviä sellaisiin, kun en ole ollut aktiivinen. Kun isot lihakset on passiivisena tunnen sen kropassa. Varsinkin selässä ja jaloissa. Jos istun pitkään paikallaan minulla alkaa särkeä reisiä - oikeasti. Ja kyllä se liikkumattomuus tuntuu usein päänsärkynä.  Lisäksi istumisella (tai passiivisuudella) on selkeä merkitys elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.  Ja ainakin minä haluan pitää huolta itsestäni. Ennaltaehkäisy on niin paljon helpompaa, mukavampaa ja edullisempaa kuin mahdollinen lääke- tai sairaalakierre myöhemmin elämässä.
Kolmanneksi liikunta vaikuttaa mielialaan ihan huimasti. Ärtyneisyys ja sellainen jatkuva turhautumisen ja pienen kiukun tunne on hävinnyt. Mun mies sanoi viime viikonloppuna mulle, että on kivaa kun olen aina hyvällä tuulella. Aika mukavasti sanottu mun mielestä. Ja tästä on kyllä kiittäminen mm. liikuntaa. Kun kroppa toimii, niin pää toimii, ja kun pää toimii, niin sydän ja mieli toimii.
Löydän paljon hyviä puolia liikunnasta, mutta en yhden yhtä liikkumattomuudesta. Haluan uskoa, että kaikille ihmisille löytyy liikuntamuoto, joka on sopivan haastava, hauska ja innostava. Kyllähän se liikkuminen välillä on rasittavaa, eikä se aina välttämättä tunnu mukavalta. Mutta liikunnassa on niin paljon hyviä puolia, että pienet liikunnasta johtuvat epämukavuun tunteet (kuten hikoilu ja pieni väsymys) kannattaa ehdottomasti sietää. Muistakaa pitää huolta itsestänne ja liikkua!


Hyvää tietoa liikunnasta ja sen eduista löytyy mm Lihastohtorin blogista. Suosittelen lämpimästi. Lisäksi Jan Sundellin kirjoittama vieraskirjoitus koskien vanhenevien ihmisten lihaskuntoa löytyy ko blogista täältä klik klik!  Laitoin tuon Sundellin kirjoituksen sähköpostilla omille vanhemmilleni. Vaikka he ahkerasti lenkkeilevätkin, niin toivon heidän vielä ottavan lihasvoimaharjoittelunkin ohjelmaan! 

Kommentit

  1. Tää(kin) oli hyvä teksti!

    Arvaan todellakin, että sulle satelee noita kysymyksiä.
    Vähän sama täällä, vaikka mun treenit onkin promille sun vastaavista. Ja toinen kysymyspatteristo yleensä koskee mun syömisiä. Että "ootko jollain ihme dieetillä?" tai "laihiksella" tai "kuurilla"?? Ja kun vastaan, että en ole, vaan syön sitä mitä syön ihan vaan siksi, että sattumoisin tykkään siitä (ja sama koskee liikuntaa), seuraa kumminkin ilmiselvä epäilys siitä, että en puhu totta. Koska kuinka joku voi olla niin hullu, että syö huvikseen pinaattia, jos olis pullaakin tarjolla...

    Tällä hetkellä mua vähän masentaa, kun tuntuu, että kropassa ei tapahdu mitään kehitystä. Ja siitä johtuen lisäsin painoja varmaan vähän liikaa tiettyihin liikkeisiin, josta taas seurasi se, että rikoin niskassa (lihaksissa onneksi kuitenkin, ei nikamissa) jotain niin, että ei kääntynyt pää viikkoon senttiäkään kumpaankaan suuntaan. Nyt alkaa onneksi helpottaa.

    PS. Oot mun lihas-idoli :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiots kommentista :) Hah, lihas-idoli, enpä ole ennen kuullut! :'D

      Välillä tuntuu, että paasaan ja kirjoitan liikaa liikunnasta, mutta se nyt vaan on minulle tärkeä asia - ja haluaisin että muutkin ymmärtäisi sen mukanaan tuomat edut.

      Ruokavalio on kyllä sellainen josta tulee kommenttia - siis jos ei syö vaikka pullaa kun ei tee mieli, niin heti luullaan että on dieetillä. Tai kun tykkää lehtikaalista ja pinaatista, niin ei voi olla kaikki palikat kohdallaan? Kyllä mäkin syön pullaa, ja karkkia - mutta semenee kausissa. Välillä menee joka päivä, ja välillä menee tosi pitkään ettei maistu. Ja välillä on kiva kokeilla miten kroppa reagoi kun syö kasvispainotteisesti jne.

      Kyllä sitä kehitystä kuule tapahtuu - välillä on suvantovaiheita, ja sitten yhtäkkiä homma taas pelaa. Kroppa tarttee kuintekin tasannevaiheet myös.

      No onneksi et satuttanut itseäsi pahemmin, huh. Itseään pitää haastaa - mutta hullutella ei saa! (Mut sen sä kyllä jo tiedätkin) Mukavaa ja reipasta helmikuuta sinulle :)

      Poista

Lähetä kommentti