Vuoden eka viikko takana ja ostin pallon!

Voi hyvät hyssykät miten jouluruoka ja reilun viikon liikuntatauko sai kropan tukkoon! Käviköhän kenellekään muulle niin?

Vuoden aloitus

Menin ensimmäiselle (joulun jälkeiselle) crossfit-tunnille viikko sitten ja mä luulin että henki menee... Oikeasti. Happi ei kulkenut, liikkeet eivät onnistuneet, juoksu takkusi, luulin että tukehdun. Hikoilin kuin pieni possu. Tuntui siltä kun en olisi ikinä liikkunut yhtään. Veti kuulkaa nöyräksi. Treenissä oli loppuhuipennuksena 100 kyykyn rutistus niin johan jalat huusivat armoa. Reidet iski kunnolla tukkoon kolmeksi päiväksi, ja en voinut ajatellakaan treeniin menoa.
Keskittyy....
Onneksi kevensin syöntiä heti joulun jälkeen normaaliksi niin sain suolaturvotusta pikkuhiljaa pois. (viikossa lähti 4 kiloa nestettä!!!) Kyllä isot salaatit ja smoothiet kuuluvat terveeseen ja hyvään ruokavalioon. Eikä ylenpalttinen suola + herkut ole hyvästä. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta miksi sitä ei muista?
Vai johtuiko tämä yli huono olo siitä, kun muuten yleisesti on niin hyvä ja terve olo? Siis että  kontrasti oli niin iso että eron hyvän ja huonon olon välillä, niin sen huomasi niin selvästi? Omat elämäntavat on kuitenkin niin hyvät, että kun niitä jotenkin sekoittaa, niin kroppa reagoi tosi voimakkaasti.
Enemmän "melkein" onnnistumisia kuin osumia tankoon
Mutta vaikka eka tunti ottikin koville, niin nyt on jo paljon helpompaa. Sain maanantaina tehtyä T2B-liikkeen ensimmäistä kertaa! Kyllä olin iloinen! Ja pakkohan sitä oli kokeilla eilen ja tänäänkin. Ja sain onnistumaan!
T2B - varpaat tankoon!
Siis jälleen - tyylipisteitä ei tässä haettu - pelkästään onnistumista!

Ostin jotain uutta

Ai hitsit kun olin iloinen alennusmyynneistä. Sain nimittäin seitsemän kilon jumppapallon mukavaan hintaan netin alennusmyynnistä! Pallo on ihan loistava treeniväline. Sitä voi käyttää seinäpallojen heitoissa, apuna kun kyykkää, vartalon kierroissa, erilaisssa slamball-heitoissa (sivuheitot, taakseheitot, ponnistusheitot jne), varioimaan punnerruksia, ja lisäpainona eri harjoituksissa. Ja sitä voi pitää olkapäällä kun juosta hölkyttää. (Juuri tämä pallon kanssa hölkyttely meinasi "tappaa" minut eka tunnilla joulun jälkeen - heh)
Salilla palloja on 3 kg - 68kg. Naisilla yleensä Rx-paino heitoissa on 7 kg
Mun Mies lupasi tehdä minulle navetan ylisille pallotaulun johon voin sitä sitten heitellä. Mainiota! Seuraavaksi taidan hommata 15kg:n käsipainot ja sen kiipeilyköyden. Sitten mun oma "sali" (aka navetta gym) alkaakin olla kuosissa!

Paluu normaali elämään

Aika ihanaa kun nyt on kuitenkin palattu normielämään ja arkirytmiin. Oikeaa ruokaa, riittävästi unta ja kovaa liikuntaa kolme kertaa viikossa ja pari-kolme kertaa matalasykkeistä. Eiköhän tämä kroppakin pikkuhiljaa palaudu normaaliolotilaan.  Jess!
PS. Vahvan suosituksen annan Tarja Virolaisen kirjalle Juoksijan sielu. Vaikken juoksija olekaan, niin kummasti samaistuin kivun, tuskan ja euforian maailmaan. Kun jostakin liikuntamuodosta innostuu paljon, niin sen eteen on valmis tekemään töitä! Siitä tulee elämäntapa :)

Kommentit

  1. Voi pyhät hyssykät sinun kanssa!!!!! Olet todella huippumimmi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa... mitäs se toinen huippumimmi siellä huutelee :D

      Poista
  2. Tää ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen (vaikka kai liittyykin), mutta tulin vaan kiittämään siitä, kun jossain tekstissäsi kirjoitit, että venyttelet lonkankoukistajia ennen reeniä. Ei ollut tullut mulle mieleenkään, kun aina olen venytellyt vasta jälkeen, mutta otin heti sun vinkin käyttöön ja on kyllä vissi ero siinä, miten tunti salilla sujuu. Että kiitti kovasti kaima :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin hurja ero! En itsekään uskonut että se vaikuttaisi niin paljon. Nyt jos syytä tai toisesta jää pitkä lämmittely ja kropan avaaminen pois, niin tunti on ihan mahdotonta takkuamista... Kiva että vinkistä oli apua! :)
      Ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Voi kyllä! Todellakin kyllä! Ensimmäinen kerta salilla joulutauon jälkeen oli yhtä tuskaa vana helpottui onneksi jo seuraavalle kerralle. Vaan hiljalleen se matka taittuu täälläkin takaisin normaalia oloa kohden. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ollutkin ihan hirveää? Miten se joulu silleen vaikuttaa? ;) Mulla on vieläkin juokseminen ihan kamalaa, toivottavasti se kohta alkaa tuntua siedettävältä, huh!
      Normielämää kohti - ja sitten sen yli! (tai jotain sinnepäin!) Tsemppiä sinulle myös. Hyvin oletkin päässyt vauhtiin saleilussa.

      Poista

Lähetä kommentti