Liikuntavuosi 2017 - nollasta hyväkuntoiseksi

Jenny kirjoitti blogissaan Vastaisku ankeudelle juoksuvuodesta 2017, ja siitä nappasin idean ja modasin sen itselleni enemmän sopivaksi vuoden 2017 liikuntakatsaukseksi. Ja tässä se on!
Tammikuu alkoi hyvällä pössiksellä. Kävin Crossfitissä (WOD-tunneilla) kolme kertaa viikossa ja tavallisella kuntosalilla pari kertaa viikossa. Se tavallinen sali tuli vähän varkain mukaan koko hommaan. Minulla oli menossa liikuntaseteleitä vanhaksi ja ne piti sitten käyttää pois.
Crossfit-sanasto oli ihan hepreaa... aina piti tarkastaa kännykästä mikä oli  esimerkiksi snatch, thruster tai hspu. Samoin eri tekniikoiden opettelu toi oman haasteensa. Liikkeitä on niin paljon - ja täti kovin huono oppimaan.
Tammikuu oli myös "höpötön kuukausi", jolloin sokeri, vehnä ja alkoholi olivat pannassa. Tämä ei juurikaan tuottanut ongelmia. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässä kehonkoostumusmittauksessa, ja sen tulokset olivat kyllä ilahduttavat lähtötasoksi.
Kuun lopussa sain rimpuiltua ensimmäisen leuanvedon!
Helmikuussa ilmoittauduin Crossfit Open karsintaan. Jännitin ihan kamalasti ensimmäistä lajia ja osallistumista, ja ihan turhaan. Ensin ajattelin etten voi olla mukana, kun olen niin surkea, mutta olen kyllä iloinen että osallistuin! Teki hyvää näin kilpailuhenkiselle oivaltaa, että osallistuminen on tärkeää, ei sijoitus. Ei siihen kuole että on viimeinen ;)
Kun katson helmikuussa kuvattua videopätkää tempauksesta niin täytyy kyllä sanoa, että on se kehittynyt eteenpäin. Jos ei muuten, niin kyykky ainakin on syvempi.
Maaliskuussa Open karsinta jatkui - ja näiden myötä se huonouden sietäminen. WODeissa kävin edelleen 3 kertaa viikossa ja salilla 1-2 kertaa. Omissa harjoituksissa harjoittelin eri liikkeitä, maastavetoja ja tempauksia - ja näissä nimenomaan tekniikkaa, en maksimivoimaa. Olen ehkä hippasen liian varovainen painojen lisäyksen kanssa edelleenkin, mutta mieluummin pidän kehon kunnossa ja liikeradat oikeana, kun lisäisin 5-10kg tankoon.
Ihka ensimmäinen boksihyppy (20") onnistui huhtikuussa! Eikä se ollut loppujen lopuksi edes vaikea. Se vaan vaati uskallusta hyppäämiseen ja luottoa omaan kroppaan. Sen jälkeen onkin tullut hypittyä aina välillä boksille. Seuraavaksi on opeteltava hyppäämään korkeammalle (24"). Huhtikuussa aloin omaehtoisesti venytellä ennen ohjatun tunnin aloitusta. Lonkankoukistajien venytykset, kyykyt, polvien lämmittely ja rangan kierrot lisättynä muutamalla joogaliikkeellä tuli ohjelmaan - ja hyvin tuloksin.
Toukokuussa soudin ensimmäistä kertaa 5000 metriä. Olihan se vähän puuduttavaa, mutta tulipa testattua. Toukokuussa siirryin käymään Crossfitissä aamuisin.
Säännöllinen liikunta ja venyttely tehoaa: kuvista ja videoista huomaa hyvin, miten liikkuvuus parani, esimerkiksi kyykky oli huomattavasti syvempi kuin aiemmin.
Aloin myös vakavissani pohtia tarvitsisinko oikeasti erillisen lajivalmentajan itselleni. Halu kehittyä on tosi kova ja vastaavasti kehittymisen hitaus tuskastuttavaa. Päädyin jatkamaan yleisharjoittelun parissa ainakin toistaseksi.
Kesäkuussa olin enimmäkseen maalla, joten tavallisella kuntosalilla käynnit jäi kookonaan pois. Crossfitissä kävin 1-2 kertaa viikossa. Muuten tein kotiwodeja ja lenkkeilin. Oman kehon painoharjoittelu, burpeet, punnerrukset ja ilmakyykyt tuli tutuiksi oikein kunnolla :) Lisäksi kokeilin aina välillä esim. käsilläseisontapunnerruksia eri variaatioin.

Heinäkuussa sain vihdoin ja viimein juostua 30 minuuttia ilman yhtäkään kävelyaskelta. Ja se on kuulkaa minulta aika kova juttu. Syyskuussa 2016 jaksoin nippanappa juosta salin ympäri (150m) ja sitten piti jo kävellä. Heinäkuussa en ehtinyt Crossfit salille kuin kerran viikossa.
Toivoin synttärilahjaksi painonnostotangon ja painoja - ja sain ne, aika ihanaa! Nyt monipuolistui treeniohjelmat reippaasti myös kotona tehtynä.
Rengassoutuja tein muutaman kerran viikossa kesä-syyskuun ajan. Liike on tosi hyvää harjoitusta  leuanvedon opetteluun.
Elokuussa aloitin Whole 30-ruokavalion, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Ei huono ollenkaan. Varmasti tulen vetämään 30 päivän ruokatreenin uudestaan. Tiukka ruokavalio antoi liikkumiseen hurjasti energiaa, ja paransi unen laatua.  Liikunta ja  Crossfit meni niin kuin kaksi edellistäkin kuukautta. Maalla olen ulkona lähes koko päivän, siis ihan aamu seitsemästä jonnekin kahdeksaan-yhdeksään illalla. Työ on fyysistä, joten vaikka salilla treenaus oli vähissä, niin kroppa teki hommia koko ajan.

Syyskuussa aloin käydä enemmän aamuisilla Bootcamp-tunneilla. Eli ohjelmaan kuului kaksi Bootcampia ja 1 WOD viikossa. Salille ja sieltä pois kävely on hyvää matalasykkeistä liikuntaa. Se auttaa sekä tunnille valmistautumisessa, että sieltä palautumisesta. Muutoin olin maalla - joten fyysistä monipuolista liikuntaa tuli paljon. Välineinä mm. talikko, lapio ja kirves ;)
Lokakuussa ohjelmaan tuli 3 crossfit harjoituksen lisäksi 3 kuntosalikäyntiä. Osa sattui samoille päiville ja osa sitten eri. Olen koko ajan pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että kovaa harjoittelua on korkeintaan 3 päivää peräkkäin, jonka jälkeen on matalatehoinen (lepo) päivä. Muutaman kerran on tullut tehtyä 4 kovaa päivää peräkkäin, mutta mun kroppa ei vaan palaudu siitä ja se neljännen päivän treeni on suorituksena ihan hanurista.
Lokakuussa sain tehtyä ensimmäistä kertaa wallwalkin - ja voi että se tuntui hienolta! Käsi-, hartia-, ja keskikehon lihakset on todellakin kehittyneet! Sain myös tehtyä 3 leukaa, josta olin suorastaan riemuissaan.
Marraskuussa luin Timo Haikaraisen kirjan, jossa käytiin havainnollisesti läpi lihaskasvun saloja. (Haikarainen on muuten yksi vaihtoehdoista kun mietin valmentajaa) Kirjaa lukiessa tajusin että syön aivan liian vähän. Aikuisten oikeasti syön paljon, mutta mun pitäisi syödä vielä paljon enemmän. Kirjan avulla ymmärsin myös lihasten oikeanlaisen ärsyttämisen merkityksen kehityksessä. (Ja nyt kun ne vielä saisi vietyä käytäntöön!)
Joku saattaa miettiä että miksi kasvatan lihasta? Tosiasia on, että Crossfit vaatii lihasvoimaa paljon. Jos ajattelee ihan Crossfit Open karsintoja, niin jotta pystyy edes suorittamaan annetuilla painoilla harjoitukset niin on oltava VAHVA. Esimerkkinä karsintalajien osasuorituksista on 55 kertaa maastaveto 70 kg painolla, tai askelkyykyt 15 kg käsipainojen kanssa niin huomaa ettei se ole lastenleikkiä... ainakaan minulle.
Liikuntamäärä pysyi tasolla 3 kuntosalia + 3 Crossfit-harjoitusta ja tietenkin ne kävelyt. Marraskuussa sain tehtyä myös leukoja jo ihan sarjoina! 3 x 6 kpl on jo ihan kelpo suoritus minulta.
Joulukuussa liikuntamäärä pysyi samana kuin marraskuussakin, mitä nyt jouluna tuli viikon tauko. Kehitystä tapahtuu. Taitopuolella huomasin että käsilläseisonnassa alkoi kehonhallinta pikkuhiljaa kehittymään, samoin pääsin ensimmäistä kertaa ikinä pistoolikyykkyyn - kuminauhan kanssa kylläkin - mutta ennen en ole päässyt vaakatasoa alemmaksi. Tähän auttoi nilkkojen kunnollinen lämmittely ja venyttely ennen tuntia. (Kiitos taas youtuben videoille!)
Luulenpa, että minun pitää lisätä Muscle & Power tunnit vuoden 2018 ohjelmaan. Niistä voisi olla apua voimatasojen kehittymiseen.

Tiivistelmä

  • Ikä ei ole este kehittymiselle - mutta onhan se käypä tekosyy ;)
  • Pitää olla nöyrä ja utelias uusia asioita kohtaan. Nyt uskon, että (lähes) kaikkea voi oikeasti oppia!
  • Täti kehittyi vuodessa 150 metrin juoksijasta 30 minuutin juoksijaksi. 
  • Rasvaa lähti kehosta noin 8-10kg, lihasta tuli tilalle ehkä 1,5 - 2 kg. 
  • Liikkeen suoritustekniikka on tärkeämpi kuin siihen ladattu paino
  • Venyttelyn ja lämmittelyn tärkeys kehittymiselle tuli ehdottoman selväksi
  • Ymmärrän syvemmin ravinnon laadun merkityksen liikuntasuorituksiin
  • Ymmärrän unen ja levon merkityksen
  • Ja vain säännöllinen liikunta takaa tulokset ja kunnon kehittymisen
Yhä selvemmäksi tuli, että ei kannata verrata omaa suoritusta muiden suorituksiin. Ei edes samanikäisten. Tausta, kokemus ja kuljetut kilometrit vaikuttavat tässä iässä jo niin paljon. Pitää osata iloita omista saavutuksista täysillä. Totaali surkeasta kunnosta oman elämän huippukuntoon on jo ihan mahtisuoritus! Joten kummasti tässä vaan mennään Rx-suorituksia kohti. Se on tavoite. Ja jos se ei toteudu 2018, niin sitten joskus myöhemmin.

Kommentit

  1. Sä oot ihan mieletön mimmi! En edes uskalla haaveilla samasta, mutta painoja minäkin olen lisännyt. Keväällä olisi taas tarkoitus saada itsensä parempaan kuntoon kesää kohti. Ei viiskymppinen todellakaan ole voimaton, vaikka sen palautumisen kanssa saattaa kestää vähän pitempään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos - mutta kyllä mä ihan tavallinen olen :) Hyvin se lihaksisto on vastaanottavainen tässäkin iässä!
      Palautuminen on kyllä oikeasti vähän turhan työlästä välillä. Pitää aina muistuttaa itseään ettei saa liikaa tehdä/repiä vaikka kuinka haluaisi. Ja hitaasti hyvä tulee :)

      Poista
  2. On kyllä ollut ihan mieletön kehitysvuosi sulla! Ja kuvasarjasta näkee myös ilmiselvän ulkoisen muutoksen. Ihan hitsin huippua!

    Mulla on takana 1,5 vuoden tauko salilta, mutta marraskuussa, kun pääsin eroon siitä hirveästä huimausepisodista, josta kirjoittelinkin, tein paluun salille ja se on tuntunut ihan tosi kivalta. Tuli hyvä mieli siitäkin, kun niin monta tuttua salikävijää kommentoi, että "sua ei ookaan vähään aikaan näkynyt" tai että "ollaankin jo kaivattu". Tuntui vähän niinkuin ois kotiin palannut.
    Kolme kertaa viikossa on asettunut sellaiseksi sopivaksi rytmiksi ihan luonnostaan. Ruokailut vaan on viime aikoina olleet vähän retuperällä, kun olen pyhien aikaan syönyt liian harvoin ja liian paljon kerralla. Mutta se on onneksi pieni ongelma, joka on helppo korjata. Ja hyvänä lisänä joululahjaksi saamani mehupuristin, jolla saa aikaiseksi vaikka mitä herkkuja.

    Tsemppiä tähänkin vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onhan se ollut jonkinmoinen. Pitkin vuotta mietin aina välillä että jospa sitä vähän enemmän tekisi ja pikkasen enemmän panostaisi niin saisi enemmän aikaan. Mutta sitten ajattelin että hulluko olen - ketä varten mun pitäisi ylenmääräisesti rehkiä? Kun homman pitää kivana ja hallittavana, niin ilo pysyy mukana!
      Se on kyllä tosi kiva kun ihmiset huomaa että on tullut takasin! Siitä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden tunne tietyllä tavalla...vähän kuin olisi "saliperhe".
      Kolme kertaa on kyllä tosi luonteva rytmi minullekin. Siinä ehtii saada hyvät levot, ja liikunta ei "sotke" muuta elämää. ;)
      Ruokailu on kyllä sellainen että sen kanssa saa olla koko ajan tarkka. Ja just sen että syö riittävästi ja riittävän useasti. Samoin veden juominen.
      Kiva kun sait mehupuristimen! Mä nyt vanhanaikaisesti vaan smootheja pyörittelen ;)

      Mukavaa ja reipasta alkanutta vuotta sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti